Kuukauden juttu

Hitaasti hyvä tulee!

Olette taatusti kuulleet sanottavan, että edessämme ei ole enää paluuta entiseen, vaan uusi normaali on jotain muuta kuin nykyinen ”epänormaali” tai entinen normaali.

Ehkäpä näin, kuka tietää. Usein elämä kuitenkin luiskahtaa jossain välissä siihen entiseen mukavaan tai johonkin. Varmasti uudessa normaalissa on hyviä asioita. Joidenkin mielestä etätyöt ovat tulleet jäädäkseen. Ehkä ei kokonaan, mutta etätyö voisi jäädä osaksi uutta työelämää. Kaikilla siihen ei ole nyt eikä vastaisuudessakaan mahdollisuutta.

Ihminen tarvitsee joka tapauksessa yhteisön, johon kuulua. Siksi työpaikalle meno ja työkavereiden tapaaminen ovat ihan kivoja ja välttämättömiä asioita.

Toivottavasti uusi normaali tarkoittaa myös sitä, että työpaikka ja koulukiusaamiset ovat menneen elämänmuodon vitsauksia. Että osaisimme arvostaa lähimmäisiämme, keitä ja millaisia he sitten ovatkaan.

Mekin, jotka olemme leipätyömme jättäneet nuorempien huoleksi, tarvitsemme yhteisöjä, joissa tavata toisiamme, olla tukena toisillemme ja nauttia elämästä. Kaikki on ollut liian kauan pannassa, mutta minkäs teet.

En sano enää sen vitsauksen nimeä, josta olemme kärsineet jo liian kauan.

Toivottavasti uusi normaali on myös sitä, että voimme hieman hidastaa elämää. Ettei ihmisen tarvitsisi korosta itseään kertomalla kaiken aikaa, että elämässä pitää superkiirettä. Hidastaminen ei tietenkään tarkoita laiskottelua, vaan sitä, että ajattelemiselle pitää antaa myös aikaa. Kiire ei taida sopia luovuuden kanssa samaan aivoon.

No, jotkut väittävät olevansa parhaimmillaan kiireen keskellä. Toivottavasti työelämän hyvät haltijat ottavat hidastamisen agendalleen.

Viime aikoina on päivälehdissä ollut pari juttua sydänsairauksista. Stressi on nostettu mm. sepelvaltimotaudin yhdeksi merkittäväksi riskitekijäksi alle 50-vuotiailla.

Yleisestihän on vallalla ajatus, että infarkti on vanhojen ongelma. Me, jotka olemme sydänaktiiveja, tiedämme, ettei ikä välttämättä suojaa sepelvaltimotaudilta.

Muun muassa elämää hidastamalla voi tehdä hyvää itselleen, sillä on aitoja terveysvaikutuksia. Luulen, että nuoremmilla sukupolvilla on kiire kokea mahdollisimman paljon ja pian. Siinä ei sydän tule ensimmäiseksi mieleen. Onneksi luonto on tullut monille entistä läheisemmäksi. Sillähän on kiistattomasti hyvä vaikutus ihmisen sekä fyysiseen että henkiseen terveyteen.

Laitetaan sydämen asiat kuntoon! Peukut elämän hidastamiselle ja hetkien arvostukselle!

Odottavalla kannalla,

Raija Hallikainen

raiha2008@windowslive.com