Kaikki muut saa, miksen minä
Otsikon lause lienee monille tuttu lasten kasvuvaiheesta. Varsinkin teini-ikäiset ovat hanakoita suostuttelemaan vanhempiaan ryhtymällä säälittäviksi olennoiksi, ainoiksi maailman kärsijöiksi.
Olemmeko me vanhemmat tästä ajatteluista vapaita? Luulisin ja varsin mielelläni uskoisin, että olemme. Mutta ihan niin auvoisia emme mekään ole. Kun kuuntelen ja luen varsinkin näinä aikoina ihmisten valitusta siitä, miten epäoikeudenmukaisesti elämä kohtelee, niin olisiko nykyinen vaikerrus jotenkin sukua sille, miksei minulla ole sitä mitä muilla. Nuo toiset saavat paljon enemmän kuin minä, joka ansaitsisin parempaa.
En ryhdy politikoimaan, enkä varsinkaan tässä arvioimaan, mitä poliitikot ovat päättäneet ja tehneet. Se ei kuulu yhdistyksemme tehtäviin. Voin vain todeta, että Suomessa on kuitenkin asiat aika hyvin. Meillä on vähän yltiörikkaita, köyhiä tai vähävaraisia on, mutta toivottavasti heitäkään ei uhkaa nälkäkuolema. Uskon vakaasti, että yhteiskuntamme ei ole niin julma, että kukaan jäisi puille paljaille.
Sopeutumiskykyä pitää nyt laittaa peliin. Kekseliäisyydellä ja yrittämisellä ovat menneet sukupolvet säilyttäneet elämän. Suomen yltäkylläisyyden historia on vain lyhyt kappale sukupolvien historiassa. Tämä pitäisi nykyihmisten todellakin tietää ja muistaa.
Mitä hyvää meillä sitten on? Vaikka rahoja ei saa jaettua tasan, on meillä kuitenkin ilmainen koulutus, ilmainen kouluruoka, turvallisuus, tiet joita kulkea, hyvät ulkoilu- ja urheilumahdollisuudet, luonto, kulttuuria ja terveydenhuolto. Vain jotain mainitakseni. Niin ja päällimmäisenä todellakin rauha.
Vaikka terveydenhuoltomme ontuukin nyt aika pahasti, uskomme sen paranevan. Ainakin lupauksia kuntoon laittamisesta risteilee ilma sakeana. Terveydenhuolto on perustavaa laatua oleva hyvinvointivaltion tehtävä, asia, joka todellakin pitää tervehdyttää.
Usein vakavasti sairastuneilta kysytään, ovatko he kohtaloaan miettiessään ajatelleet, että miksi minä. Vastauksia on tietysti monia, mutta usein vastaus on, etteivät he ole niin ajatelleet. Miksi minä kysymyksen tilalla on pikemmin ajattelu, miksen minä.
Elämä tuo välillä kinkkisiä kysymyksiä eteemme, vastauksia saattaa olla vähemmän. Mutta ajattelu, että aidan takana ruoho vihertää paremmin kuin meillä tai minulla, on ihan turhaa. Vaikka ruoho olisikin naapurilla loistava , saattaa sielläkin tontilla asua monta murhetta.
Pidetään huolta itsestämme ja muista!
Talven lumia karisteleva
Raija Hallikainen