Kuukauden juttu

Empatiaa kehiin

Elämme kummallisia aikoja. Monellakin tavalla. Olen seurannut, ehkä turhaan, sosiaalisen median keskusteluita. Totisesti ei pitäisi, ja pitäisi kuitenkin. En ole edes aktiivinen, vaan satunnainen kuljeksija. Siltikin nykyelämän keskusteluiden sävyt pelottavat.

Ennen muuta kauhistuttaa kaikki se törky, mitä keskustelijat toisilleen syytävät. Jos et ole samaa mieltä kirjoittajan kanssa, saat varmasti silkkaa potaskaa, kauniisti sanottuna, niskaasi. Eivätkä palstoilla riitele vain asiat, vaan pahimmat menevät ihmisten persoonaan.

Mitä ihmettä meille on tapahtunut? Purkautuuko nyt sisällemme patoutunut ilkeys, joka on löytänyt itselleen purkautumistien? Missä on empatiakyky?

En ymmärrä yhtään, miksi kaikkien pitäisi olla samaa mieltä, näyttää samalta ja puhua kuin yhdellä suulla. Asioista voi ja saa olla eri mieltä, mutta miten toista mieltä olevien jopa ulkonäön haukkuminen edistää yhteisymmärrystä? Nimettömänä keskustelupalstoilla riehuminen pitäisi suitsia kokonaan. Kiusaajat kuriin.

Tämä on nykyaikaa, jotkut puolustelevat. No onhan se nykyaikaa, mutta ei ilkeydelle ole nykyaikanakaan tilausta.

Yhden asian kapeakatseisia puolestapuhujia löytyy niin ravinnon, kauneuden, liikunnan, uskonnon kuin melkein miltä tahansa elämänalueelta. Olenkin todennut, että pahimmat omien näkemystensä kanssa liikkeellä olevat ovat sokaistuneita, eivät suinkaan valaistuneita. Heidän elämäntehtävänsä on käännyttää muita ajattelemaan samoin. Keinolla millä hyvänsä.

Katsoin Yle Areenasta Ruotsin television tekemän ohjelman rokotevastaisten toiminnasta. Kylmät väreet puistattivat. Pelottavaa. Kriittinen saa olla, mutta vastuu pitää ottaa sanoistaan ja teoistaan. Miten rokotteista voi saadakin niin paljon pahaa, eikä yhtään hyvää, irti kuin rokotevastaiset antoivat ymmärtää. Ei asiasta enempää.

Ollaan kaikkien syrjäytyneiden, yksinäisten, lannistettujen, kiusattujen ja elämän muuten murjomien ja oikeastaan kaikkien kanssaihmisten puolella, ilkeyttä vastaan. Paljonko maksaa olla ystävällinen kaikille? Ei yhtikäs mitään.

Ilon ja positiivisuuden kanssa eteenpäin!

Raija Hallikainen

raiha2008@windowslive.com