Elinsiirtopotilaiden rokotukset

Elinsiirron saaneiden rokotukset

Elinsiirron saaneiden keskuudessa on usein epätietoisuutta rokotuksista. Ensinnäkin tieto omasta rokotetaustasta ennen siirtoa voi nojata pelkästään omaan tai vanhempien muistiin, Suomessa kun ei ole valtakunnallista rokoterekisteriä. Toisaalta on epätietoisuutta siitä, mitä rokotuksia pitää ottaa ja mitä ei saa ottaa siirron jälkeen esimerkiksi matkusteluun liittyen.

- Asiaan on nyt tulossa parannus, sillä ensi syksyn aikana on tarkoitus saada valmiiksi elinsiirron saaneiden rokoteohjelma, kertoo Meilahden sairaalan infektiolääkäri Veli-Jukka Anttila.

Elinsiirron saaneiden rokottamiseen liittyy kaksi ongelmaa. Immunosuppressiolääkityksen takia rokotteiden toimivuudesta ei ole selvää käsitystä, eikä vaste yleensä ole yhtä hyvä kuin terveillä. Toisaalta lääkitys aiheuttaa oman puolustuskyvyn heikentymisen, jolloin elävät rokotteet voivat aiheuttaa itse taudin, kun terveillä ne aiheuttavat korkeintaan lievät oireet. Siirron jälkeen eläviä rokotteita ei juuri annetakaan.

Ennen siirtoa annettavat rokotteet

Rokotteet suojaavat ihmisiä kahdella tasolla. Yksilötasolla ne suojaavat rokotteen saaneita henkilöitä. Yhteiskunnallisella tasolla ne suojaavat, kun tautien ilmaantuvuus väestössä vähenee. Kattavuus on hyvä, jos 90% väestöstä on rokotettu. Esimerkiksi vuonna 2010 ohjelmaan otetun pneumokokkirokotteen ansiosta tauti on alle 4-vuotiaiden keskuudessa pudonnut jo nyt kolmasosaan. Lapsilla taudinaiheuttajien määrät ovat yleensä korkeita, joten he ovat myös ”hyviä” tartuttajia. Pneumokokki on tyypillinen pienten lasten ja ikäihmisten tauti, ja kun lapset rokotetaan, puoliintuvat myös yli 50-vuotiaitten tartunnat.

Ihannetilanne rokotusten suhteen on, jos siirto voidaan tehdä elektiivisesti. Tällöin rokotukset voidaan ajoittaa optimaalisesti ennen siirtoa ja niiden vaste on hyvä. Päivystysluonteisesti tehdyissä siirroissa osa rokotteista joudutaan antamaan jälkikäteen, jolloin vaste immunosuppression takia ei ole yhtä hyvä, ja osaa rokotteista ei voi antaa lainkaan (elävät rokotteet esim.vesirokko).

Ohessa kooste ennen siirtoa annettavista rokotteista:

 

 

Rokote Suoja
Pneumokokki

 

 

Meningokokki

Hib

Difteria ja tetanus

Hepatiitti A

Hepatiitti B

HPV

(9-26-vuotiaille)

 

MPR

Vesirokko

Rotavirus (siirto imeväisiässä)

Influenssa

 

-keuhkokuume, verenmyrkytys, aivokalvontulehdus, korva- ja poskiontelotulehdukset.

-aivokalvontulehdus,verenmyrkytys.

-hemophilus -taudit.

-jäykkäkouristus, kurkkumätä.

-maksatulehdus.

-maksatulehdus.

-papilloomaviruksen aih. kohdun-

-kaulan pahanlaatuiset muutokset,

syylät, kondyloomat.

-vihurirokko, sikotauti, tuhkarokko.

-vesirokko, vyöruusu

-ripulikuume

 

kausi-influenssa

 

MPR annetaan, jos henkilö ei ole sairastanut vihurirokkoa, sikotautia ja tuhkarokkoa, eikä ole saanut MPR rokotetta aiemmin. Tuhkarokko on Suomesta lähes hävinnyt tauti, mutta matkustettaessa taudin riski on suuri. Vesirokkorokote annetaan potilaalle, joka ei tiedä sairastaneensa vesirokkoa eikä häneltä löydy vesirokkoviruksen vasta-aineita.

Rokottaminen siirron jälkeen

Siirron jälkeen annettavat rokotteet ovat lähinnä ei-eläviä mikrobeja sisältäviä aiemmin annettujen rokotteiden tehosteita. Tehosteita pitää ottaa hieman normaaliväestöä useammin, sillä immunosuppressiosta johtuen rokotteiden antaman suojan tiedetään heikentyvän elinsiirron saaneilla nopeammin. Esimerkiksi hepatiittirokotteet eivät terveillä henkilöillä nykykäsitysten mukaan vaadi tehosteita, mutta siirrokkailla tehosterokotuksia tulee harkita, jos jatkuva suoja on tarpeen.

Eläviä heikennettyjä rokotteita ei elinsiirron saaneille voida turvallisesti antaa. Ohessa lista näistä:

Rokotteet, joita ei siirron jälkeen tule ottaa
BCG (Bacillus Calmette- Guerin)

MPR (vihurirokko, sikotauti, tuhkarokko)

OPV (oraalinen poliorokote)

Isorokkorokote

Keltakuumerokote

Oraalinen lavantautirokote

Vesirokkorokote

Elävä influenssarokote

Rotarokote

Vesirokko siirrokkaalla hengenvaarallinen

Vesirokko on lapsilla yleinen tauti, mutta elinsiirtopotilaalle tauti voi olla hengenvaarallinen. Jos tiedetään, ettei siirron saanut ole aiemmin sairastanut vesirokkoa tai hänen verestään ei löydy vasta-aineita, on lähipiiristä syytä rokottaa tautia vastaan sellaiset, jotka eivät ole tautia sairastaneet. Vesirokkorokotetta on haettu lasten valtakunnalliseen rokotusohjelmaan 2014.

Mikäli käy ilmi, että siirron saanut vesirokkoa sairastamaton henkilö on vieraillut perheessä, jossa myöhemmin todetaan vesirokkoa, on syytä ottaa yhteys omaan lääkäriin. Tällöin voidaan antaa vesirokon vasta-ainetta lihakseen tai aloittaa viruslääkitys mahdollisen tartunnan varalta. Vesirokkovirus jää sairastamisen jälkeen elimistöön ja voi tulla myöhemmin esiin vyöruusuna. Siksi on syytä varoa myös vyöruusupotilaita.

Pneumokokkirokote uudistunut

Keuhkokuumetta, verenmyrkytystä ja aivokalvontulehdusta sekä lievempiä korva- ja poskiontelotulehduksia aiheuttavan pneumokokkibakteerin tartunnan riski on siirron saaneella 10-20 –kertainen normaaliväestöön verrattuna, joten rokote on tärkeä.

Pneumokokkirokote on uudistunut hiljattain, joten mikäli siirrosta on kulunut jo aikaa ja suoja on hankittu pneumovax-nimisellä polysakkaridirokotteella, kannattaa ottaa uusi tehoste konjugaattirokoteella (prevenar13), jolla on parempi vaste. Konjugaattirokotteen uusintatarpeesta elinsiirtopotilailla ei ole vielä tietoa.

Influenssarokote tärkeä ottaa vuosittain

- Kausi-influenssarokote on syytä ottaa vuosittain, painottaa Veli-Jukka Anttila ja kertoo, että sikaflunssan ilmaantumisen jälkeen taudista on tullut rajumpi. Esimerkiksi kuluneen talven influenssapotilaista osa joutui tehohoitoon. Influenssarokotteen saa ilmaiseksi omalta terveysasemalta ja nykyään myös siirrokkaan omaiset saavat ilmaisrokotteen.

Sikaflunssarokotteen yhteydessä puhuttiin paljon narkolepsiasta, ja tämä sai monet suhtautumaan rokotuksiin kielteisesti. Kyseessä oli kuitenkin vain tietyn rokotteen tehosteaine, ja tapaukset koskevat vain muutamia alle 25-vuotiaita henkilöitä, joilla on myös perimään liittyviä altistuksia. Nyt käytössä olevat flunssarokotteet ovat turvallisia ja niiden vaihtoehtona oleva mahdollinen tauti siirrokkaalle huomattavasti suurempi riski.

Viidakkosafarit ei suositeltavia

Monet matkailuun liittyvät rokotteet ovat eläviä rokotteita eivätkä siis sovi siirrokkaille. Matkustelun suhteen Anttila antaa yleisohjeeksi, että kannattaa matkustaa vain sellaisiin maihin, missä tehdään elinsiirtoja ja mistä löytyy hoitovalmiudet niihin liittyen. Esimerkiksi ensi kesänä järjestettävät kisat ovat Durbanissa Etelä-Afrikassa, missä esiintyy monia siirrokkaille vaarallisia tauteja, mutta jos pysyttelee ”sivistyneessä” ympäristössä kaupunkialueella, ei riski ole huomattava.

Sen sijaan viidakkoretkiä tai villieläinsafareja telttayöpymisineen Anttila ei suosittele, sillä monet vaaralliset taudit kuten keltakuume ja malaria voivat välittyä hyttysen pistosta. Ennen matkustamista eksoottisempiin maihin onkin syytä konsultoida omaa lääkäriä ja esimerkiksi malariaa varten pitää aina ottaa profylaksia.

Myös yleisen hygienian ja ravinnon suhteen kannattaa matkustaessa olla tarkkana. Esimerkiksi hepatiitti A ja lavantauti tarttuu yleensä salaateista ja tuoreista vihanneksista, joita on kasteltu saastuneella vedellä. Hepatiitti B sen sijaan tarttuu veri- ja seksikontaktista, joten sen riskiin voi omalla käyttäytymisellään vaikuttaa.

Tuija Helander

Lähde: Veli-Jukka Anttilan haastattelu Meilahden sairaalassa 11.3.2013