Sydänliitto 1955-2005

50-luvun alussa Suomi oli toipunut sodasta ja sen mukanaan tuomasta niukkuuden ajasta. Tuolloin havahduttiin sydän- ja verisuonitautien huolestuttavaan yleistymiseen. Sydäntautiyhdistys perustettiin helmikuussa 1955.

Sydämen paloa ja aatosta jaloa, toimittanut Kirsi Myllyniemi
Suomen Sydänliitto 1955-2005
ISBN 952-91-7676-7
Gummerus Kirjapaino Oy
Jyväskylä 2004

Tähtihetkiä Sydänliiton historiassa

Perustamiskokous

Toimittaja Kullervo Heiskanen on Sydäntautiyhdistyksen kiistaton isä. Hänen aloitteestaan sydäntautien vastustamisyhdistystä ryhdyttiin kehittämään vuonna 1952. Sydänyhdistys perustettiin 24.2.1955. Kokousta edelsi perusteellinen työ ja arvovaltainen perustamiskokous järjestettiin Helsingin yliopiston pienessä juhlasalissa.

Oma elokuva

Ensimmäinen merkittävä hanke, johon Sydänyhdistys ryhtyi, oli oma elokuva. Sen esikuvana oli tuberkuloosin vastustamiseksi 30-luvulla tehty Ne 45000. Joka toinen valmistui vuonna 1956 ja sitä esitettiin sekä Sydäntautiliiton tilaisuuksissa että alkukuvana elokuvateatterissa vielä 60-luvulla.

Helsingin poliisitutkimus

Vuonna 1966 käynnistyi poliisitutkimus, jossa tutkittiin helsinkiläisten poliisien sydän- ja verisuonisairastuvuutta ja -kuolleisuutta tilastollisesti sekä tehtiin terveystarkastuksia yli 1300 helsinkiläispoliisille. Poliisitutkimuksen käynnistymisessä ratkaisevaa oli Kullervo Heiskasen ja ylipoliisipäällikkö Fjalar Jarvan yhteinen innostus asiaan. Poliisitutkimuksesta on tullut alansa klassikko. Se valaisi muun muassa sepelvaltimotaudin ja tyypin 2 diabeteksen suhdetta.

Vetovoimasta viestintää

Sydäntautiliitolle muodostui vaikutusvaltainen tiedotustoimikunta Kullervo Heiskasen henkilökohtaisten ponnistusten tuloksena. Jäseninä ovat olleet muun muassa Karl Ehder, Simo Juntunen, Leo Meller, Martti Silvennoinen, Veli Virkkunen ja Ville Zilliacus. Toiminta-ajatuksena oli kertoa journalisteille sydänsairauksista, jotta nämä kertovat niistä medioissaan. Sydäntautiliiton työ olikin noina vuosina näkyvästi esillä valtakunnan mediassa. 70-luvun alussa viestinnässä tapahtui sukupolvenvaihdos. Sydäntautiliiton uuden viestintästrategian takana oli kirjailija Arvo Poika Tuominen, joka oli Tampereen sydänpiirin aktivisti. Uusi viestintästrategia rakentui järjestön kenttäväen sitouttamisen kuningasajatuksen varaan.

Operaatio Punainen Sydän

Vuonna 1975 Suomen Lions-liitto täytti 25 vuotta. Sydäntautiliitto täytti tuolloin 20 vuotta. Leijonat järjestivät merkkivuosien kunniaksi Operaatio Punainen Sydän -keräyksen eli SLOPS-keräyksen sydäntyön hyväksi. Pienet punaiset muovisydämet muistettiin pitkään. Keräys tuotti huikeat 14 miljoonaa markkaa eli noin 9,4 miljoonaa euroa. Tällä summalla toteutettiin mittava verenpaineohjelma sekä sydänpotilaiden kuntoutusohjelma ja tuotettiin valtavasti aineistoa sekä suurta yleisöä varten että ammattikäyttöön.

Toimenpideohjelmat

Vuonna 1985 lääkintöhallituksen pääjohtaja Matti Ruokola lausui Sepelvaltimotaudin ehkäisyohjelman syntysanat Sydäntautiliiton 30-vuotisjuhlassa. Työskentelyn tuloksena syntyi ns. Vaaleanpunainen kirja, Sepelvaltimotaudin ehkäisyn suuntaviivat Suomessa. Tämän prosessin tuloksena Sydäntautiliitto käynnisti Sydän ja ravinto -ohjelman, joka on vaikuttanut merkittävästi suomalaisten ravitsemustottumuksiin. Lisäksi Sepelvaltimotaudin ehkäisyohjelmasta tuli liiton ensimmäinen toimintaohjelma. Vuonna 1997 syntyi konsensuskokouksen työskentelyn pohjalta seuraava kokonaisohjelma, joka määritteli liiton työn suuntaviivat: Toimenpideohjelma suomalaisten sydän- ja verisuoniterveyden edistämiseksi. Parhaillaan on käynnissä Sydänliiton kolmannen toimintaohjelman rakentaminen.

Riskitekijöiden historiaa

Sota-aikana syntyi käsitys, että parasta ravintoa ovat kananmunat, voi ja sokeri. Niukkuutta kärsinyt sukupolvi mieltyi runsasenergiseen ruokaan. 60-luvun suuri muutto ja yhteiskunnallinen murros mullistivat arjen.

Ravinto

Pulavuosina ihmisten mieliin syöpyi käsitys, että parasta ravintoa ovat kananmunat, voi ja sokeri. Elintarvikesäännöstely jäi 40-luvulle, mutta käsitys hyvästä ruuasta periytyi seuraaville vuosikymmenille. Niukkuuden ajan sukupolvi mieltyi ruokaan, jossa on runsaasti energiaa.

1960-luvulla maatalouden ylituotannosta tuli ongelma. Voin ja munien markkinoimiseksi toteutettiin mittavia myynninedistämiskampanjoita valtion tuella.

Tupakka

Sodassa miehille jaettiin annostupakat. 50-luvulla suurin osa miehistä tupakoi edelleen. 1960-luvulla tupakan haitoista oli olemassa tietoa, mutta monet lääkäritkin polttivat. Tupakoinnin sydänvaikutuksista ei puhuttu julkisuudessa. Tupakoinnin vastainen valistustyö alkoi 1970-luvulla. Ensimmäisiä merkkejä tästä oli taiteilija Erkki Tantun Sydänliitolle piirtämä juliste 10 tapaa saada sydänhalvaus.

Liikunnan puute

1960-luvun suuri muutto merkitsi monelle suomalaiselle uutta elämänpiiriä ja elintason nousua. Monet ihmiset omaksuivat kaupunkiympäristössä huomaamattaan istuvan elämäntavan.

Alkoholi

Oy Alkoholiliike Ab säänteli valtion monopolina tiukasti suomalaisten juomista, kunnes vuonna 1969 keskiolutta oli lupa myydä elintarvikeliikkeissä. Kioskeihin keskiolut tuli 80-luvun loppupuolella.

Neuvostoliiton hajoaminen 90-luvun taitteessa aloitti uuden, entistä kosteamman vaiheen monen suomalaisen alkoholinkäytössä.

Syrjäytyminen

Teollisuusmaita 90-luvun alussa ravistellut talouslama merkitsi ihmisten eriarvoistumisen jyrkkenemistä. Suomeen syntyi suuri, pysyvä pitkäaikaistyöttömien kansanosa. Nämä ihmiset eivät saa yhtä hyvää hoitoa kuin muut, vaikka ovat suuremmassa vaarassa kuolla sepelvaltimotautiin kuin suomalaiset keskimäärin. Lisäksi esimerkiksi masennus, joka usein liittyy syrjäytymiseen, on sepelvaltimotaudin riskitekijä.

Stressi

Jo 1960-luvun valistuksessa neuvottiin välttämään stressiä. 60-luvun alkupuolella oli vallitsevana ajatus, että sydänhalvaus on johtajien tauti ja valistus rakennettiin tälle olettamukselle. 1960-luvun kuluessa kypsyi kuitenkin oivallus, että sepelvaltimotauti on kansantauti. Kiinnostus stressin ja infarktin suhteeseen on edelleen ajankohtainen. Työn pakkotahtisuus ja suuret irtisanomiset 1990-luvulla lisäsivät työpaikoille jääneiden sydänkuoleman riskiä.

Laaja-alainen kansanterveysjärjestö

Epidemiologinen tutkimustyö

1950-luvun puolivälissä amerikkalainen professori ja kolesterolitutkija Ancel Keys käynnisti mittavan kansainvälisen tutkimushankkeen, jonka avulla oli määrä selvittää kolesterolin rooli sydänsairauksien synnyssä. Suomi liittyi tähän hankkeeseen. Kansainvälisen tutkimuksen yhteistyötahoksi Suomessa tuli vasta perustettu Sydäntautiyhdistys ja Suomen tutkimusryhmän johtoon astui tohtori Martti J. Karvonen.

Potilaiden edunvalvonta

Sydänpotilaiden sosiaalinen asema oli 50-luvun yhteiskunnassa heikko. Sosiaalinen neuvonta osoittautui äärimmäisen tarpeelliseksi. Sydäntautiliitto teki paljon työtä saadakseen sydänpotilaille invalidin aseman, mutta sosiaalisen asemansa paranemista sydänpotilaat joutuivat odottamaan hyvinvointipalvelujen yleisen kohenemisen aikoihin asti. Sydänlääkkeiden kehittyminen ja yleistyminen toivat tullessaan uusia edunvalvontahaasteita.

Paremman hoidon puolesta

Uudet, tehokkaat hoitomuodot eivät ole tulleet ilman muuta yleiseen käyttöön. Ensimmäinen sepelvaltimo-ohitusleikkaus tehtiin Suomessa vuonna 1973, mutta kymmenen vuoden kuluttua ohitusleikkauksia tehtiin vuosittain alle 200, vaikka tosiasiallinen tarve oli moninkertainen. Vuonna 1985 Sydäntautiliitto ryhtyi voimakkaaseen painostukseen, jotta ohitusleikkausten määrä saataisiin nostetuksi tarpeen vaatimalle tasolle. Painostustyö tuotti tulosta. Muutamassa vuodessa tarve ja tarjonta saatiin lähes tasapainoon.

Ennaltaehkäisyn pitkä historia

50-luvulla vielä aavisteltiin sepelvaltimotaudin syntysyitä. Edellytykset ennaltaehkäisylle puuttuivat. Sitä mukaa kun tutkimus toi lisävahvistusta kolesterolihypoteesiin, suurelle yleisölle välitettiin ravitsemustietoa. Vuonna 1986 Sydäntautiliitto käynnisti Sydän ja ravinto -ohjelmansa. Tästä ohjelmasta tuli järjestön tähänastisen toiminnan merkittävin ennaltaehkäisyhanke.

Asiantuntijatason yhteistyö

Alusta asti pidettiin tärkeänä, että Sydäntautiliitossa ovat mukana sekä sydänammattilaiset että potilaat. Näin on edelleen. Sydänliitto on ollut virkamiehille ja poliitikoille luonteva yhteistyötaho, kun valtionhallinnossa on luotu sydänterveyteen liittyvää lainsäädäntöä.

Mediavaikuttaminen

"Sydäntautiliiton isä" Kullervo Heiskanen oli toimittaja ja tiedottaja. Hänellä oli ilmiömäinen kyky luoda verkostoja. Sydäntautiliiton tiedotustoimikunnassa olikin 50- ja 60-luvuilla vaikutusvaltaisia mediavaikuttajia, jotka välittivät viestimissään tietoa sydänsairauksista ja niiden torjunnasta. Esimerkiksi seitsemän maan tutkimuksen tuloksista tiedotettiin aktiivisesti. Erityisesti Ancel Keysin vierailut kiinnostivat toimittajia. Ehkä selitystä voi hakea myös Sydäntautiliiton omasta tiedotustoimikunnasta. 70-luvun alku merkitsi sukupolvenvaihdosta järjestön viestinnässä. Uuden "tiedonsiirto-opin" isä oli tamperelainen sydänjärjestöaktiivi Arvo Poika Tuominen. Tuomisen oppi rakentui vahvan järjestökentän voimavarojen hyödyntämiseen.

Muuttuneet haasteet

Kun Sydäntautiyhdistys perustettiin, elettiin maatalousvaltaisessa yhteiskunnassa. Edessä oli kuitenkin uusi yhteiskunnallinen murros, kun maatalous ei kyennyt tarjoamaan töitä sodan jälkeen syntyneille suurille ikäluokille, suuri muutto ja sen mukanaan tuomat elämäntapamuutokset sekä maatalouden ylituotanto-ongelma.

Ensihoidon puolesta

60-luvun alussa sepelvaltimotautikuolemat lisääntyivät huolestuttavasti Suomessa. Kansainvälinen yhteistyö tuotti maan ensimmäisen infarktirekisterin Helsinkiin vuonna 1969. Rekisteriin kerättiin tietoa hoitoon pääsyn viiveistä ja viiveen merkityksestä potilaan ennusteelle. Hankkeeseen liitettiin vuonna 1971 suuren julkisuuden saattelemana sydänambulanssikokeilu. Kokeilu osoitti, että nopea hoitoon pääsy vaikuttaa ratkaisevasti toipumisennusteeseen.

Tupakan haitat

Vaikka 1960-luvun kuluessa kasvoi oivallus tupakan aiheuttamista vaaroista, mutta esimerkiksi Sydämessä mainostettiin tupakkaa vielä 60-luvulla. Vuosikymmen lopulla Amer-tupakka sponsoroi ensimmäistä "10 tapaa saada sydänhalvaus" -julistetta. Tupakointi lienee ollut monen suomalaismiehen kohtalo noina vuosina, mutta sen aiheuttamaa riskiä ei osattu kohdata riittävän tehokkaasti ennen Pohjois-Karjala-projektia.

Istuva elämäntapa maan tavaksi

Maalta muuttajat siirtyivät fyysisesti aktiivisesta työstä istumatyöhön ja töiden jälkeen bussilla lähiöön. HK:n sininen lenkki ja pakastevihannekset olivat 60-luvun herkkuruokaa ja keskiviikon vieton kruunasi televisiosta katsottu Peyton Place ja vapaus juoda elintarvikeliikkeestä ostettua keskiolutta.

Rasvasodan voitto

Sydäntautiliitto on harrastanut ravitsemusneuvontaa 60-luvulta lähtien, mutta tieto terveistä elämäntavoista tavoitti nojatuolien kansan Pohjois-Karjala-projektin kautta 70-80-luvuilla. Tässä mediatapahtumassa Sydäntautiliitolla oli korkeintaan sivurooli. Sydäntautiliiton ravitsemusneuvonnan läpimurto tapahtui vuonna 1988, jolloin suuri rasvasota leimahti. Median kiinnostus kohdistui tuolloin Sydäntautiliiton ravitsemustietoon. Tieto kolesterolista ja sen haitoista saavutti nyt suuren yleisön nopeasti ja kehitys entistä terveellisempien ravintorasvojen hyväksi vahvistui merkittävästi.

Uusi aika

90-luvun alussa teollisuusmaita kohdannut talouslama aiheutti eriarvoisuuden kroonistumisen. Lähes kaikilla mittareilla on havaittu, että syrjäytyminen tuo tullessaan huonomman sydänterveyden ja lyhyemmän eliniän. Myöskään nuorten ruokailu- ja liikuntatottumukset eivät ole valtaosin rohkaisevia. Lyhyessä ajassa eteen on tullut erityisesti ylipainon ja tyypin 2 diabeteksen lisääntyminen. Työstressin vaikutus sydänsairauksiin on tunnettu ainakin 60-luvulta lähtien. Aluksi stressin välttäminen oli pitkään ainoa neuvo, jota ennaltaehkäisijät jakelivat. Nyt asia on jälleen ajankohtainen. Uusin haaste Sydänliiton työlle on valtaisa terveystiedon tulva. Sydänliiton haasteena on ensinnä, että se säilyttää luotettavuutensa eikä lankea karnevaalihumuun ja toiseksi, että se saa äänensä kuuluviin ja sanomansa läpi.

Sydänkuntoutuksen historiaa

Sosiaalinen neuvonta

Sosiaalisen neuvonnan tarve kävi ilmeiseksi heti Sydäntautiliiton perustamisen jälkeen. Sydänpotilailla oli sekä taloudellisia huolia että sairaudesta johtuvaa turvattomuutta ja tuen tarvetta. Sosiaalinen neuvontatyö ideoitiin Tampereella, kuten moni muukin alkuaikojen toimintamuoto. 80-luvulla alettiin Sydäntautiliitossa kantaa laajemmin huolta sydänpotilaiden psykososiaalisesta kuntoutuksesta. Nykyisin sydänyhdistykset järjestävät sopeutumisvalmennuskursseja.

Vajaakuntoisten työhönsijoitus

Sydänliiton syntyaikoina vajaakuntoisten työhönsijoitustoiminta ulottui vain invalideihin, joilla oli näkyvä fyysinen vamma tai aistivamma, mutta 1960-luvulta lähtien sydänpotilaat pääsivät vajaakuntoisten työhönsijoitustoiminnan piiriin. Tällä oli suuri taloudellinen ja henkinen merkitys kuntoutumisen kannalta.

Uraauurtava sydänkuntoutustutkimus

Apulaisprofessori Juha Hakkila johti Työterveyslaitoksella 50-luvulta lähtien Sydäntautiliiton ja Työterveyslaitoksen yhteistä sydänkuntoutustutkimusta. Hakkilan työryhmä teki kansainvälisestikin katsoen uraauurtavaa työtä. Sydänsairaat nostettiin vuoteen pohjalta aktiiviseen kuntoutusprosessiin.

Lääkintävoimistelu

70-luvun lopulla sydänpotilaille alettiin perustaa lääkintävoimistelijoiden johtamia sydänvoimisteluryhmiä. Tuolloin sydänpotilaiden voimisteluryhmiä syntyi sekä Tampereelle että Helsinkiin. Toiminta laajeni useimpiin sydänpiireihin.

Kuntoutuskurssit

70-luvun lopulta lähtien on järjestetty sydänpotilaille kuntoutuskursseja. Vaikka Sydänliitto on koko ajan ollut suurin sydänkuntoutuspalvelujen tarjoaja, se ei missään vaiheessa hankkinut omia kuntoutuslaitoksia.

Sydänviikon historiaa

Sydänsunnuntaita alettiin viettää 1950-luvulla. Päivän kohokohtana oli suuri pääjuhla, jossa oli arvovaltaista kutsuvierasjoukkoa. Sydänsunnuntain perinteisiin kuului myös sydänsairauksiin liittynyt radioesitelmä. Sydänsairauksia ja niiden syitä käsiteltiin laajalti julkisuudessa. 60-luvun kuluessa Sydänsunnuntain pääjuhlan merkitys väheni. Sydänsunnuntain vietto laajeni maakuntiin.

Sydänviikko

Sydänviikko syntyi vuonna 1990. Kun aiemmin toiminta keskittyi Sydänsunnuntain juhliin, 90-luvulta lähtien painopiste on ollut arjessa: tietopisteitä on pystytetty milloin kirjastoihin, kauppoihin, apteekkeihin ja kauppakeskuksiin. Tempauksia on järjestetty työpaikoilla, kouluissa ja päiväkodeissa. Juhlaperinne on jäänyt sekin elämään monilla paikkakunnilla.

Lounaskampanjat 

Sydänviikkoon on liittynyt alusta pitäen joukkoruokailun lounaskampanja, joka on tarjonnut sydänystävällisiä reseptejä suurkeittiöille ja iloista rekvisiittaa ruokasaleihin.

Kansainvälinen yhteistyö

Sydänliitolla on ollut kiinteitä kansainvälisiä yhteyksiä perustamisestaan lähtien.

Maailman vanhin sydänjärjestö American Heart Association (AHA) antoi merkittävää asiantuntija-apua Sydäntautiliiton perustamisvaiheessa. Erityisesti tutkimusyhteistyö pitkäaikaisessa seitsemän maan tutkimuksessa sitoi järjestöt 50-luvulta lähtien toisiinsa. Aluksi yhteistyö painottui seitsemän maan tutkimukseen sekä asiantuntijaluennoitsijoiden vierailuihin.

60-luvulta lähtien Sydäntautiliitolle syntyi lisää kansainvälisiä yhteyksiä, kun vähitellen Eurooppaan perustettiin sydänjärjestöjä.

Sydäntautiliitto on ollut World Heart Federationin ja International Society and Federation of Cardiologyn (ISFC) jäsen niiden perustamisesta lähtien, samoin European Society of Cardiologyn jäsenenä. Maailman Sydänpäivää on vietetty World Heart Federationin aloitteesta vuodesta 2000 lähtien syyskuun viimeisenä sunnuntaina.

Vuodesta 1992 Sydäntautiliitto on kuulunut myös European Heart Network (EHN) -järjestöön.

Suomen liittyminen Euroopan Unioniin vuonna 1995 merkitsi mahdollisuutta tiivistää eurooppalaista yhteistyötä. Erityisesti kansainvälisen toiminnan alkuvaiheessa Sydäntautiliitto oli monin tavoin aloitteellinen - onhan se maailman toiseksi vanhin sydänjärjestö ja lajissaan Euroopan ensimmäinen. Nykyisin kansainvälinen yhteistyö on tiivistä esimerkiksi hoitosuositusten laatimisessa.

Organisaation muutoksia

Sydäntautiyhdistys - Hjärtsjukdomsföreningen ry perustettiin kolmen vuoden suunnittelutyön tuloksena helmikuussa 1955. Yhdistyksen ensimmäinen hallitus oli erittäin arvovaltainen. Sen puheenjohtajaksi valittiin vuorineuvos Ralph Erik Serlachius.

Vuonna 1956 järjestön organisaatio muuttui paremmin valtakunnallisen työn tarpeita vastaavaksi. Järjestön nimi muuttui muotoon Sydäntautiliitto - Hjärtsjukdomsförbundet ry. Järjestölle perustettiin 21 maakunnallista sydänyhdistystä muutaman vuoden kuluessa. Vähitellen Sydäntautiliitolle syntyi alueellisten yhdistysten lisäksi myös paikallisia jäsenyhdistyksiä.

1970-luvun alussa organisaatiota kehitettiin edelleen. Tuolloin maakunnalliset sydäntautiyhdistykset muuttuivat itsenäisiksi sydäntautipiireiksi. Sydäntautipiirien rajat noudattelivat keskussairaalapiirien rajoja.

Vuonna 2000 Sydäntautiliiton uudeksi nimeksi tuli Suomen Sydänliitto ry - Finlands Hjärtförbund rf.

Suomalainen Sydänohjelma

Suomalainen Sydänohjelma oli Sydänliiton kokonaisstrategia vuosina 2006-2011.

Väestö

Väestöstrategian tavoitteena on turvata terveen elämän edellytykset ja edistää terveiden elintapojen omaksumista pienestä pitäen. Sydänliiton tehtävänä on edistää sydän- ja verisuoniterveyttä sekä ehkäistä näiden sairauksien puhkeamista elämänkaaren eri vaiheissa.

Sairauksien ehkäisy ja riskitekijöiden hallinta

Riskiryhmille suunnatun sydän- ja verisuonitautien riskitekijöiden järjestelmällisen seulontamallin avulla lisätään keski-ikäisen väestön tietoisuutta sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöistä ja lisätään myös mahdollisuuksia vaikuttaa niihin. Seulonnan piiriin valitut henkilöt saavat henkilökohtaista ja riskitekijäkohtaista ohjausta. Omatoimisuutta tukevien maallikkovetoisten vertaisryhmien toimintaa edistetään ja kuntalaisten elinympäristöä kehitetään terveyden kannalta suotuisaksi.

Tavoitteen saavuttamiseksi Sydänliitto kehittää opasmateriaalia ja hyödyntää aiemmin käynnistettyjä ja käynnistyviä hankkeita.

Sairauden pahenemisen ja uuden sairauskohtauksen ehkäisy

Sydänohjelmalla pyritään turvaamaan riittävät voimavarat sydän- ja verisuoniterveyttä edistävän avokuntoutuksen kehittämiseksi. TULPPA-avokuntoutusohjelma tuo kuntoutumismahdollisuuden lähelle potilasta. Sitä järjestetään ryhmäkuntoutuksena terveyskeskuksissa sydänpiirien ja julkisen terveydenhuollon yhteistyönä. Ohjelma on tarkoitettu sepelvaltimotautia tai lievää aivoverenkiertohäiriötä sairastaville sekä tyypin 2 diabeetikoille tai henkilöille, joilla on korkea valtimotautiriski.

Tulppa-ohjelma käynnistyi osana Suomalaista Sydänohjelmaa vuonna 2006 kuuden sydänpiirin alueella. Ohjelma on kehitetty Suomen Sydänliitossa ja sitä kokeiltiin projektina RAY:n tuella tuloksellisesti yli kahdessakymmenessä itäsuomalaisessa terveyskeskuksessa vuosituhannen vaihteessa.