Synnynnäiset sydänviat ja liikunta

Sisällysluettelo

Synnynnäisiä sydänvikoja sairastavien elämänlaatututkimukset ovat osoittaneet, että potilaat kokevat fyysisen suorituskykynsä vajavaiseksi jopa menestyksellisen korjausleikkauksen jälkeen. Synnynnäistä sydänvikaa potevat sietävät erityisen huonosti hankittuja sydänsairauksia, kuten sepelvaltimotautia. On selvää näyttöä siitä, että liikunta vähentää myös synnynnäistä sydänvikaa sairastavien riskiä sairastua sepelvaltimotautiin.

Synnynnäistä sydänvikaa sairastavan liikunnassa on keskeistä löytää oikea tasapaino liikunnan tehokkuuden ja turvallisuuden välillä sekä säilyttää tämä tasapaino. Suorituskyvyn arviointia voidaan käyttää potilaan toimintakyvyn nykytilan ja muutosten arviointiin ja seurantaan, kuntoutuksen vaikuttavuuden arviointiin sekä testattavan liikuntaharjoittelun ja tavoitteiden saavuttamisen kannustamiseen. Suorituskyvyn arvioinnilla varmistetaan, että myös omatoiminen liikunta on turvallista ja tehokasta.

Synnynnäisiä sydänvikoja sairastavat liikkuvat vähemmän kuin mikä olisi mahdollista ja suositeltavaa. Aikaisemmin näiden potilaiden liikuntaa on rajoitettu turhaan, eikä korjausleikkauksen jälkeiseen liikunnalliseen kuntoutukseen ole kiinnitetty tarpeeksi huomiota. Rakenteellista sydänvikaa sairastavien liikuntaan liittyvät äkkikuolemat ovat hyvin harvinaisia.

Liikuntalajien ja kuormittavuuden luokittelu

Liikunta on sallittua, suositeltavaa ja turvallista, kunhan yksilöllisyys ja oman kehon kuunteleminen eivät unohdu. Synnynnäistä sydänvikaa sairastava voi yleensä liikkua kohtuullisella tai matalalla teholla, jolloin MET on korkeintaan 4-6 ja RPE 11- 13. Haastavissa tapauksissa tulee konsultoida hoitavaa kardiologia. Liikunta ei paranna sydänvikaa, mutta säännöllinen liikunta parantaa sydänlapsen ja -aikuisen yleiskuntoa sekä elämänlaatua. Vain harvoin liikunta aiheuttaa ylimääräistä vaaraa sydänvikaa sairastavalle.

Rakenneviat, joihin liittyy vakavien rytmihäiriöiden ja sydänpysähdyksen vaara:

  • Laajeneva eli hypertrofinen kardiomyopatia
  • Pitkä QT -oireyhtymä
  • Marfanin oireyhtymä
  • Aorttaläppäviat
  • Oikean kammion arytmogeeninen dysplasia (ARVC)
  • Brugadan oireyhtymä

Taulukossa 1 on arvioitu liikuntalajien sopivuutta niille sydänsairaille, joiden rakennevikaan liittyy vakavien rytmihäiriöiden ja sydänpysähdyksen vaara.

Taulukko 1. Suuntaviivoja liikuntalajien sopivuudesta eräissä synnynnäisissä sydänvioissa. 0-1 = lajia ei suositella harrastamaan tai se kielletään, 2-3 = lajin harrastaminen on arvioitava yksilöllisesti, 4-5 = suositeltava liikuntalaji. (AHA Recommendation for physical activity and recreational sports participation for young patients with genetic cardiovascular disease, 2004.)

Kuormitustaso

korkea (yli 6 MET)

HCM1

laajeneva kardiomyopatia

LQTS1

pitkä QT -oireyhtymä

Marfanin oireyhtymä2 ARVC

arytmogeeninen dysplasia

Brugadan oireyhtymä
Koripallo

Kehonrakennus*

Jääkiekko*

Squash

Kiipeily*

Juoksu

Laskettelu*

Hiihto

Jalkapallo

Tennis, kaksinpeli

Lippupallo

Lainelautailu

0

1

0

0

1

0

2

2

0

0

1

1

0

1

0

2

1

0

2

3

0

0

1

0

2

0

1

2

1

2

2

2

2

3

3

1

1

1

0

0

1

0

1

1

0

0

1

1

2

1

0

2

1

2

1

4

2

2

3

1

* lajiin liittyy lisääntynyt tapaturmariski

1 = taudin genetiikka ei tiedossa

2 = ainoastaan lievä aortan laajentuma

Kuormitustaso

kohtuullinen (4-6 MET)

HCM1 LQTS1 Marfanin oireyhtymä2 ARVC Brugadan oireyhtymä
Pesäpallo

Pyöräily

Vaellus, patikointi

Moottoripyöräily*

Hölkkä

Purjehdus

Surffaus

Uinti

Tennis, nelinpeli

Juoksumatto, kuntopyöräily

Painonnosto*

Patikointi

2

4

4

3

3

3

2

5

4

5

1

3

2

4

5

1

3

3

0

0

4

5

1

3

2

3

5

2

3

2

1

3

4

4

0

3

2

2

2

2

2

2

1

3

3

3

1

2

4

5

4

2

5

4

1

4

4

5

1

4

* lajiin liittyy lisääntynyt tapaturmariski

1 = taudin genetiikka ei tiedossa

2 = ainoastaan lievä aortan laajentuma

Kuormitustaso

matala (alle 4 MET)

HCM1 LQTS1 Marfanin oireyhtymä2 ARVC Brugadan oireyhtymä
Keilaus

Golf

Ratsastus

Sukellus

Luistelu

Snorkkelisukellus

Kuntosaliharjoittelu

Reipas kävely

5

5

3

0

5

5

4

5

5

5

3

0

5

0

4

5

5

5

3

0

5

5

0

5

4

4

3

0

4

4

4

5

5

5

3

0

5

4

4

5

 

Liikuntalajit kuormittavat eri tavalla riippuen lajista ja liikunnan intensiteetistä. Liikunnan aiheuttama kuormitus sydämelle koostuu sykkeen ja verenpaineen aiheuttamasta yhteiskuormituksesta (vrt. sykepainetulo). Sykkeen seurannasta ei ole hyötyä, kun arvioidaan staattisen kuormituksen aiheuttamaa rasitusta. Myös dynaaminen liikunta voi olla yhtä aikaa staattista, jolloin kuormitus on paljon suurempi kuin pelkässä dynaamisessa liikunnassa. Näin ollen kohtalaisesti kuormittava dynaaminen liikunta, joka sisältää myös staattista kuormitusta, voi olla sydämen kannalta yhtä rasittavaa kuin korkeasti kuormittava dynaaminen liikunta.

Taulukossa 2 on huomioitu äkillisiä pyrähdysmäisiä suorituksia vaativat liikuntalajit, kuten pikajuoksu, jalkapallo, jääkiekko ja monet muut joukkuelajit. Ne lisäävät sydämeen kohdistuvaa rasitusta. Tasaista kuormitusta sisältävät lajit sopivat monelle paremmin, vaikka liikuntasuoritukset kestävätkin pidempään. Kuumassa ilmanalassa tapahtuvia pitkäkestoisia suorituksia tulee välttää nestehukkavaaran takia. Kontaktilajit tai lajit, joihin sisältyy törmäys- tai kaatumisvaara, eivät sovi antikoagulanttilääkitystä käyttäville eivätkä tahdistinpotilaille.

Taulukko 2. Eri liikuntamuotojen dynaamisen ja staattisen kuormituksen yhteisvaikutuksia. MVC = maximal volyntary contraction eli maksimaalinen tahdonalainen supistus, VO2max = maksimaalinen hapenottokyky. (Mukailtu Mitchell ym. 2005.)

  A.

Pieni dynaaminen kuormitus (alle 40 % VO2max)

B.

Kohtuullinen dynaaminen kuormitus (40- 70 % VO2max)

C.

Suuri dynaaminen kuormitus (yli 70 % VO2max)

1.

Pieni staattinen kuormitus (alle 20 % MCV)

Biljardi, keilaaminen, kriketti, curling, golf, ammunta Pesäpallo, softpallo, pöytätennis, tennis (nelinpeli), lentopallo Sulkapallo, hiihto (perinteinen), sähly*, suunnistus, kilpakävely, pallopelit, juoksu (pitkät matkat), jalkapallo, squash, tennis (kaksinpeli)
2.

Kohtuullinen staattinen kuormitus (20- 50 % MCV)

Jousiammunta, kilpa-ajo*+, sukellus*, ratsastus*, moottoripyöräily* Miekkaili, kenttälajit (hypyt), taitoluistelu*, amerikkalainen jalkapallo, rodeoratsastus*+, rugby*, pikajuoksu, lainelautailu*+, sekauinti Koripallo*, jääkiekko*, luisteluhiihto, australialainen jalkapallo*, haavipallo*, juoksu (keskipitkät matkat), uinti, käsipallo
3. Suuri staattinen kuormitus (yli 50 % MCV) Kelkkailu*+, kenttälajit (heitot), voimistelu*+, karate/judo*, purjehdus, vuorikiipeily*+, vesihiihto*+, painonnosto*+, surffaaminen *+ Kehonrakennus*+, syöksylasku*+, paini* Nyrkkeily*, melonta, pyöräily*+, kymmenottelu, soutu, pikaluistelu

* lisääntynyt törmäysvaara, minkä takia sopii huonosti esimerkiksi tahdistinta tai verenohennuslääkitystä käyttäville
+ lisääntynyt onnettomuusriski

Taulukot 1 ja 2 antavat suuntaa liikuntalajien sopivuudesta. Niissä ei kuitenkaan huomioida liikuntatilanteeseen mahdollisesti liittyvää henkistä stressiä, lääkitystä sekä ympäristön tai ilmaston olosuhteita. Esimerkiksi kilpailutilanteisiin liittyvä emotionaalinen jännitys saattaa aiheuttaa sydämelle huomattavan ja ennalta määrittelemättömän lisäkuormituksen. Myös yksilön suorituskyky sekä tausta ja kokemus kyseisen lajin osalta vaikuttaa yksilölliseen kuormitustasoon. Tämän takia yksilön omat tuntemukset tulee huomioida aina, kun arvioidaan liikuntalajin sopivuutta.

Erityisesti tulee kiinnittää huomiota niin sanottuihin varoittaviin tuntemuksiin. Jos rasitukseen liittyy puristavaa rintakipua, tajunnan menetys, poikkeuksellisen pitkä palautumisaika suorituksesta, selkeä rytmihäiriötuntemus tai kohtuuttoman voimakas hengästyminen tai hengenahdistus rasituksen suuruuteen nähden, ovat jatkotutkimukset koetun oireen syyn selvittämiseksi perusteltuja. Liikuntakielto on voimassa, kunnes oireiden syy selvitetty.

Liikunta eri ikäkausina

Alle 1-vuotiaan liikunta on iänmukaista leikkiä. Leikki on lapsuuden liikuntamuoto. Sairaalahoitojaksot voivat hetkellisesti hidastaa lapsen motorista kehittymistä, mutta toipumisajan jälkeen lapsi saavuttaa ikätasonsa usein spontaanisti ja nopeasti. Mikäli hoitojakso venyy tai lapsen omat voimat ovat heikot, voidaan fysioterapialla tukea lapsen kehittymistä ikä- ja kehitystason mukaisesti.

Liikunta toteutuu varhaislapsuudessa spontaanisti. Liikkumisen avulla lapsi oppii hallitsemaan liikkumistaan lihasten, hermojen ja aistien yhteistoimintana. Spontaani liikkuminen leimaa lapsen kaikkea elämää. Vähitellen liikunnalle muodostuu itseisarvoisempi merkitys osana leikkejä, pelejä ja kisailua, jolloin korostuu liikuntataitojen hallinnan ja suorituskyvyn merkitys. Synnynnäistä sydänvikaa sairastava lapsi voi vetäytyä syrjään rasitustilanteessa, jos hän väsyy liikaa. Ulkoilu kovilla pakkasilla lisää sydämen kuormitusta. Myös liiallinen vaatetus hengästyttää ja vaikeuttaa liikkumista. Vanhemmat ovat usein huolissaan lapsensa liiallisesta väsymisestä. Lapsen liikuntaa ei tule kuitenkaan rajoittaa, koska lapsi kyllä tuntee rajansa. Päivähoidon liikuntatuokiot antavat sydänlapselle liikkumisen riemua, luovat ryhmähenkeä ja pärjäämisen tunnetta. Joissakin tapauksissa on perusteltua tukea osallistumista sovellettuun liikuntaan. Varhaiskasvatuksen liikuntasuositukset korostavat, että lapsi tarvitsee joka päivä vähintään kolme tuntia liikuntaa. Lapsen tulee saada päivittäin harjoitella motorisia perustaitoja monipuolisesti eri ympäristöissä.

Koululiikunta on tärkeää liikunnallisen elämäntavan kehittymisessä. Yleisenä periaatteena on, että nuori osallistuu koululiikuntaan omien voimiensa ja tuntemustensa mukaisesti. Liikunta tarjoaa tällöin osallistumisen riemua, joukkue- ja ryhmähenkeä sekä pärjäämisen tunnetta. Sydänlapsi on tarpeen vapauttaa koululiikunnasta vain poikkeustapauksissa, ja siitä tulee aina neuvotella hoitavan lääkärin kanssa. Liikuntatunneista vapauttaminen eristää kouluikäisen lapsen luokkayhteisöstä ja haittaa lapsen liikunnallista kehittymistä. Perusopetuksen opetussuunnitelman mukaan liikunnan opetuksessa ja arvioinnissa tulee ottaa huomioon muun muassa oppilaan erityistarpeet ja terveydentila. Koululaisen sydänsairaus rajoittaa liikuntatunneilla toteutettavia fyysisen suorituskyvyn testejä ja liikuntaa. Lähes maksimaalisia testejä ei suositella. Niiden tilalla voidaan käyttää testejä, jotka sopivat sydänpotilaalle paremmin. Koululiikuntaan suhtautuminen on asia, johon koululaisen itsensä sekä vanhempien ja liikunnan opettajan on otettava kantaa. Kouluikäisen liikuntasuositus sopii yleensä myös sydänsairaille. Koululiikuntaan osallistumista voidaan tukea eri ammattiryhmien välisen vuorovaikutuksen ja tiedotuksen avulla, yksilöllisellä liikuntaopetuksen suunnitelmalla sekä vaihtoehtoisten ja kevennettyjen liikuntamuotojen avulla.

Työikäisenä sydänvika voi estää pääsyn ammattiin, joka on fyysisesti raskasta tai jossa työolosuhteet saattavat altistaa tajunnan- tai rytmihäiriöille. Myös sellaiset työt eivät sovi sydänvikaisille, joihin kuuluu valmius nopeisiin ja yllättäviin suoritushuippuihin. Tällaisia ovat esimerkiksi ammattimaisen moottoriajoneuvon kuljettajan, palomies-ensihoitajan, sukeltajan ja ammattilentäjän työt. Suosituksien mukainen liikunta on ihanteellinen niille sydänpotilaille, jotka kykenevät harjoittelemaan ilman rajoituksia. Mikäli synnynnäinen sydänvika aiheuttaa rajoituksia liikuntaan tai rasituksensietokyky on merkittävästi heikentynyt, kuormitustaso tulee tarkistaa taulukon 2 tarkennettujen ohjeiden mukaisesti.

Synnynnäisten sydänvikojen kuvaus ja ohjeita liikuntaan

Alla olevaan taulukkoon 3 on kerätty tavallisimmat synnynnäiset sydänviat ja joitakin harvinaisempia sairauksia sekä tietoa liikunnasta.

Liikuntaohjeet perustuvat aina epäsuoraan tietoon, koska seurantatutkimuksia ei ole. Suositukset pohjautuvat aineistoihin, jotka on saatu muun muassa liikunnan yhteydessä todetuista äkkikuolemista sekä tietoon sydänvian laadusta ja liikunnan verenkiertoelimistölle aiheuttamasta hemodynaamisesta kuormituksesta. Synnynnäistä sydänvikaa sairastavan liikuntaohjaus poikkeaa usein terveysliikunnan suosituksesta, minkä lisäksi myös liikuntaan liittyviä ohjeita pitää tarkentaa. Usein synnynnäistä sydänvikaa sairastava tarvitsee yksilöllisesti suunniteltua liikuntaohjausta. Oirerajoitteisen kliinisen rasituskokeen tulos on tärkeä osa optimaalisen harjoitusohjelman ja liikunnan annostelun suunnittelua. Yksilöllinen ohjaus toteutetaan esitietojen ja kliinisten tutkimusten tietojen perusteella.

Taulukko 3. Tavallisimmat synnynnäiset sydänviat ja liikunta

Kuvaus Liikunta
Kammioväliseinän aukko, VSD

kuva 1.

Tavallisimpia vastasyntyneiden sydänvikoja. Huomattava osa pienimmistä aukoista sulkeutuu itsestään.

 

Aiheuttaa oikovirtauksen vasemmasta kammiosta oikeaan kammioon. Oikovirtaus kuormittaa sydäntä ja nostaa keuhkovaltimopainetta.

 

Oireet

Kuormitustasoon nähden liiallinen hengästyminen, huono rasituksensieto.

Liikuntarajoituksia ei ole, jos oikovirtaus on pieni

eikä keuhkovaltimopaine ole koholla.

 

Oireiset potilaat on syytä leikata ennen aktiivisen liikunnan aloittamista. Jos keuhkovaltimopaine on päässyt jo kohoamaan ja johtanut Eisenmengerin oireyhtymään, liikunta toteutetaan sen mukaisesti.

 

Leikattu potilas voi liikkua ilman rajoituksia, kun 3 kk on kulunut leikkauksesta ja keuhkovaltimopaine on normaali (alle 40 mmHg), eikä potilaalla todeta oireita aiheuttavia rytmihäiriöitä ja vasemman kammion toiminta on moitteetonta. Jos keuhkovaltimon systolinen paine on yli 40 mmHg, rauhallinen liikunta suorituskyvyn rajoissa on suositeltavaa, mutta kilpaurheilu ei.

Eteisväliseinän aukko, ASD

kuva 2.

Eteisväliseinässä on kaikilla lapsilla ennen syntymää aukko, joka sulkeutuu 98 %:lla

yhden vuoden ikään mennessä. Jos aukko jää sulkeutumatta ja aiheuttaa merkittävän oikovirtauksen vasemmasta eteisestä oikeaan eteiseen, sydämen oikea puoli ja keuhkoverenkierto kuormittuvat liiallisesti.

 

Oireet

Hengenahdistus ja väsymys, ilmaantuvat yleensä vasta aikuisena.

Liikuntarajoituksia ei ole, jos oikovirtaus on pieni,

oikea eteinen ja oikea kammio pysyvät normaalin kokoisina eikä keuhkovaltimopaine ole koholla.

Havainnoitavia oireita ovat hengästyminen, hengenahdistus, alentunut rasituksensieto, yskä, apuhengityslihasten käyttö, väsyminen, ruokahaluttomuus ja hikoileminen esim. syödessä.

 

Jos keuhkovaltimopaine on lievästi koholla, kohtalaisesti rasittava liikunta (60 -85 % maksimisykkeestä) on sallittua, mutta voimalajit ja kilpaurheilu ovat kiellettyjä.

 

Onnistuneen leikkauksen jälkeen potilaiden suorituskyky ja ennuste ovat hyvät. Liikuntarajoituksia ei ole, jos 3 kk kuluttua leikkauksesta keuhkovaltimopaine ja vasemman kammion toiminta ovat normaalit eikä potilaalla ole rytmihäiriöitä.

 

Jos eteisväliseinäaukkopotilaalla on rytmihäiriöitä, ne on tutkittava ennen aktiivisen liikunnan aloittamista.

Avoin valtimotiehyt, PDA

kuva 3.

Valtimotiehyt on sikiökaudella tärkeä verisuoniyhteys keuhkovaltimosta aorttaan. Valtimotiehyen pitäisi sulkeutua itsestään puolen vrk:n sisällä syntymästä ja lopullisesti 2-3 viikon iässä. Liikuntarajoituksia ei ole, jos potilaan suorituskyky on hyvä, valtimotiehyt on pieni tai keskisuuri, vasen kammio on normaalin kokoinen ja keuhkovaltimopaine on normaali. Sairaus altistaa kuitenkin hengitystieinfektioille, joiden yhteydessä voi esiintyä sydämen vajaatoimintaa.

 

Kolme kuukautta valtimotiehyen sulkemisen jälkeen kaikki liikunta on sallittua, mikäli keuhkovaltimopaine ja vasemman kammion koko ovat normaalit.

 

Keuhkoverenkierron paineen ollessa koholla tulee rajoittaa liikuntaa, koska rasitukseen liittyvä systolisen verenpaineen nousu kuormittaa keuhkovaltimoita.

Aortan koarktaatio, CoA

 kuva 4.

Koarktaatio on aortan paikallinen ahtauma, joka sijaitsee aortan kaaren ja sen laskevan osan rajalla. Se aiheuttaa korkean verenpaineen päässä ja yläraajoissa sekä matalan verenpaineen alavartalossa. Vasen kammio joutuu pumppaamaan verta korkeaa painetta vastaan.

 

Koarktaatioon liittyy usein lisävikana VSD

Lievässä koarktaatiossa ei ole liikuntarajoituksia, jos
  • koarktaatio ei ole merkittävä eli ei runsasta kollateraalisuonistoa
  • aortan tyvi ei ole laajentunut voimakkaasti
  • systolinen verenpaine-ero on alle 20 mmHg ylä- ja alaraajan välillä. Paine-ero kuvaa ahtauma-astetta ja mahdollista rasitusverenpainetta. Se voi lisääntyä rasituksessa ja aiheuttaa alaraajaklaudikaation.
  • rasituskoe sujuu normaalisti ja rasituksenaikainen systolinen verenpaine on alle 230 mmHg oikealta puolelta mitattuna

 

Mikäli rasituksessa systolinen verenpaine on yli 230 mmHg ja ylä- ja alaraajan välinen systolinen paine-ero yli 20 mmHg, suositellaan liikuntalajeja, jotka ovat korkeintaan luokkaa 1A.

 

Leikkauksen jälkeen arpinen saumakohta on jäykkä ja venymätön, joten usein havaitaan rasituksessa selvä verenpaine-ero ylä- ja alaraajan välillä.

 

Raskaita staattista kuormitusta sisältäviä lajeja tulee välttää suurentuneen aivoverenvuotoriskin takia.

 

Onnistuneen pallolaajennuksen tai korjausleikkauksen jälkeen liikuntaan osallistuminen on sallittua 3 kuukauden kuluttua. Leikkauksen jälkeen suositeltavat liikuntalajit löytyvät luokista 1A-C ja 2A-C.

 

Jos kyseessä on merkittävä aortan laajentuma tai aneurysma, vain luokkien 1A-B liikuntalajeja suositellaan.

Fallot´n tetralogia, TOF

kuva 5.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Fallot´n tetralogia koostuu neljästä osatekijästä

1 Keuhkovaltimon tyvi on ahdas

2 Kammioiden väliseinässä on aukko

3 Aortta lähtee kammioväliseinän aukon päältä ratsastaen, mikä tarkoittaa, että molemmat kammiot tyhjenevät aorttaan

4. Oikea kammio on hypertrofinen

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Leikkauksen jälkeen lapset pystyvät viettämään normaalia elämää ja heidän suorituskykynsä on hyvä. Liikuntarajoituksia ei ole, jos
  • oikean puolen verenpaine on normaali
  • ei ole tilavuuskuormitusta, residuaalia oikovirtausta eikä rytmihäiriöitä.

 

Mikäli potilaalla on jokin ylläluetelluista oireista, sallitaan liikuntalajit luokassa 1A.

 

Sairauden seuranta on tärkeää koko loppuiän ajan vajaatoiminnan ja suuren rytmihäiriöriskin vuoksi.

 

Aikaisempina vuosikymmeninä leikatuilla potilailla on havaittuja seuraavia ongelmia

  •  keuhkovaltimoläpän vuoto tai uudelleen ahtautuminen
  •  rytmihäiriöitä
  • koholla oleva keuhkovaltimopaine.

 

Erityisesti leikatuilta aikuisilta tulee oikean kammion toiminta ja mahdollinen keuhkovaltimoläpän vuoto arvioida ennen liikuntaharjoittelun aloittamista.

 

 

Suurten suonten transpositio, TGA

kuva 6.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Aortan ja keuhkovaltimon lähtökohta ovat vaihtaneet paikkaa. Runsashappinen veri menee vasemmasta kammiosta takaisin keuhkoihin ja laskimoveri palaa puhdistumattomana elimistöön.

Verenkierto hoituu PDAn ja ASDn kautta.

 

Usein lisävikana VSD tai myös keuhkovaltimon ahtauma.

 

Lapsi on sininen ja tarvitsee pikaisesti apua.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Arterial switch -leikkauksella korjattu TGA

Liikuntaan ei liity rajoituksia, jos kammioiden toiminta on normaali, potilaalla ei ole eteis- tai kammioperäisiä rytmihäiriöitä ja kliininen rasituskoe sujuu ongelmitta.

 

Liikunta suunnitellaan kliinisen rasituskokeen perusteella, mikäli potilaalla esiintyy hemodynaamisia ongelmia tai kammioiden toiminnan häiriöitä. Useimmiten sopivat liikuntalajit löytyvät luokista 1A-C ja 2A.

 

Mustardin tai Senningin leikkauksella korjattu TGA

Mikäli systeemisen oikean kammion toiminta on hyvä ja/tai eteiskammioläpän (trikuspidaaliläppä) vuoto korkeintaan vähäinen eikä esiinny merkittäviä rytmihäiriöitä liikuntaa ei tarvitse rajoittaa.

 Muulloin yksilöllinen liikuntasuositus ja kuormituksen arviointi ovat tarpeen. Useimmiten sopivat liikuntalajit löytyvät luokista 1A ja 2A.

 

Rastellin leikkauksen jälkeen tarvitaan yksilöllisesti suunniteltu harjoitusohjelma.

Pulmonaalistenoosi, PS

kuva 7.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Keuhkovaltimoläpän ahtauma, joka rajoittaa läpän avautumista. Oikea kammio rasittuu, kun se puristaa tavallista korkeammalla paineella verta läpän kautta keuhkovaltimoon. Keuhkovaltimon runko läpän takana laajenee ja oikea kammio voi ylirasittua.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Liikuntaa ja urheilua voi harrastaa rajoituksetta, jos läpän systolinen huippugradientti on alle 40 mmHg doppler-ultraäänellä mitattuna, oikean kammion rakenne ja toiminta ovat normaalit, verenpaine nousee rasituksessa normaalisti eikä potilaalla esiinny rintakipua, rytmihäiriötuntemuksia tai pyörtymistä.

 

Jos painegradientti on tätä suurempi, kestävyys- ja voimaharjoittelun kuormitustasoa joudutaan rajoittamaan. Tällöinkin matalatehoinen liikunta sallittua, jossa MET on alle 4.

 

Pallolaajennuksen jälkeen oireettomat potilaat voivat liikkua vapaasti 2-4 viikon kuluttua läpän korjauksesta.

Leikkauksesta toipuminen kestää yleensä 3-6 kk.

 

Aorttaläpän stenoosi, AS

kuva 8.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Aorttaläpän ahtauma on aortan läpän epämuodostuma, joka rajoittaa läpän avautumista.

Vasen kammio joutuu puristamaan verta kovalla paineella aorttaan. Tällöin vasen kammio paksunee ja sen voima voi pettää. Aortan tyvi läpän yläpuolella laajenee.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Liikuntaa ei rajoiteta, jos aorttastenoosi on lievä (keskipainegradientti alle 25 mmHg ja huippupainegradientti alle 40 mmHg) ja jos EKG ja vasemman kammion toiminta ovat normaalit.

 

Aorttastenoosi on keskivaikea, kun keskipainegradientti on 25- 40 mmHg ja huippupaine-gradientti 40- 70 mmHg. Tällöin suositellaan liikuntalajeja luokissa 1A, 1B ja 2A.

Näitäkin lajeja täytyy keventää, jos EKG:ssa on merkkejä vasemman kammion kuormittumisesta tai jos rasituskokeessa ilmenee poikkeavuuksia, kuten rasitukseen liittyvää verenpaineen laskua.

 

Mikäli läppäleikkauksen jälkeen on varfariini (Marevan)-lääkitys, ei suositella kontaktiurheilulajeja.

 

Liikunnassa hälyttäviä merkkejä ovat nopea ja/tai poikkeuksellisen voimakas väsyminen rasituksessa, huimaus, pyörtyminen, hengenahdistus ja rintakivut.

Nämä oireet vaativat jatkotutkimuksia syyn selvittämiseksi. Liikunta on kiellettyä, kunnes oireiden syy on selvitetty.

 

 

 

Ebsteinin anomalia

kuva 9.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ebsteinin anomaliassa kolmipurjeläppä on kiinnittynyt normaalia syvemmälle oikeaan kammioon lähelle sydämen kärkeä. Läppä on ahdas ja vuotava. Oikea eteinen on suuri ja toiminnallinen oikea kammio liian pieni, jolloin veren pääsy keuhkoihin on vaikeutunut.

 

 

 

 

 

 

Lievä, oireeton Ebsteinin anomalia ei estä mitään liikuntaa.

 

Jos sydämen koko on suurentunut tai rytmihäiriötaipumusta, suositellaan matalan intensiteetin liikuntaa luokasta 1A.

 

Vaikea Ebsteinin anomalia on este liikunnalle.

 

Leikkauksen jälkeen liikunta suunnitellaan yksilöllisesti.

 

Marfanin oireyhtymä

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Marfanin oireyhtymä on perinnöllinen, oireiltaan vaihteleva sidekudossairaus, jossa sidekudoksen haurastuminen aiheuttaa muutoksia sydän- ja verenkiertoelimistöön (aortan tyven laajeneminen, aortan seinämän mahdollinen repeytymä ja aorttaläppä- hiippaläppävuoto), luustoon (epänormaalin voimakas pituuskasvu, skolioosi, rintakehän epäsymmetria, kyynärnivelen ojennusvajaus) ja silmiin.

 

 

 

 

 

Potilaille suositellaan kohtalaisesti ja tasaisesti

kuormittavia liikuntalajeja, kuten hölkkä, uinti, pyöräily,

ja kevyt aerobic.

 

Potilaille ei suositella

  •  kontaktilajeja rintakehään kohdistuvien iskujen välttämiseksi, kuten koripalloa tai jääkiekkoa
  • eikä lajeja, joissa voimakas ponnistelu aiheuttaa verenpaineen liiallista kohoamista ja sydämen vasemman puolen kuormittumista, kuten painonnostoa tai painia.
Yksikammioinen sydän, UVH

 

DILV, double inlet left ventricle

 

tai DIRV, double inlet right ventricle

 

Trikuspidaaliatresia, TA

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Yksikammioisella sydämellä tarkoitetaan sydäntä, jossa ei ole kahta täydellistä kammiota.

Sydämessä on yksi pumppaava kammio, johon kumpikin eteinen tyhjentää verensä yhden tai kahden läpän kautta. Yleensä on olemassa hyvin pieni kammio ison kammion rinnalla ja silloin väliseinässä on aukko.

 

DILV tarkoittaa, että molemmat eteiset tyhjentävät verensä vasempaan kammioon.

 

DIRV tarkoittaa, että molemmat eteiset johtavat oikeaan kammioon. Vika on harvinainen.

 

DORV tarkoittaa, että molemmat suuret valtimot lähtevät oikean tyyppisestä kammiosta. Vika on harvinainen.

 

DOLV tarkoittaa, että molemmat suuret valtimot lähtevät vasemmasta kammiosta.

 

Fontanin leikkauksen jälkeen sydämen pumppauskyky jää vajaaksi sekä levossa että rasituksessa. Yleensä suositellaan liikuntalajeja luokasta 1A. Jos potilaan vasemman kammion toiminta ja saturaatioarvo ovat normaalit, myös liikuntalajit luokassa 1B ovat suositeltavia.

 

Tarkkailtavia oireita liikunnan yhteydessä ovat happisaturaatio ja verenpaineen mahdollinen lasku liikunnan aikana. Normaalisti Fontan-potilaan leposyke on matala.

 

TCPC-potilaiden rasituksen sieto on parempi. Heillä liikuntaa rajoittavana tekijänä esiintyy vajaatoimintaa ja rytmihäiriöitä.

 

Kohtuullinen liikunta on sallittua, mutta kilpaurheilu kielletty.

Kardiomyopatiat eli sydänlihasrappeumasairaudet

 

Dilatoiva kardiomyopatia, DCM

 

Hypertrofinen kardiomyopatia, HCM

 

Hypertrofinen obstuktiivinen kardiomyopatia, HOCM

 

Restriktiivinen kardiomyopatia

 

Oikean kammion arytmogeeninen dysplasia, ARVD

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kardiomyopatia käsittää monta, osin tuntemattomista syistä johtuvaa sydänlihaksen tautitilaa. Kardiomyopatia voi ilmaantua nopeasti ja rajusti edeten tai oireet voivat edetä asteittain ajan kuluessa.

 

Oireet

Suorituskyvyn heikkeneminen ja hengenahdistus, yskä, nestelasti, joskus sydämen rytmihäiriö.

 

Dilatoiva kardiomyopatia on sydämen poikkeava laajentuminen ja siihen liittyvä sydämen pumppaustoiminnan häiriö eli sydämen vajaatoiminta.

 

Hypertrofisessa kardiomyopatiassa vasemman kammion lihasmassan paksuuntuminen (jopa yli 50 mm, normaalisti 10-11 mm), jolloin verenvirtaus sydämeen vaikeutuu.

 

Hypertrofinen obstruktiivinen kardiomyopatia on tila, jossa paksuuntunut sydänlihas saattaa muodostaa esteen veren tyhjentymiselle sydämestä.

 

Restriktiivinen kardiomyopatiassa

sydänlihas ei pysty venymään ja kammio täyttymään verellä normaalisti, koska sydämen seinämä on jäykistynyt.

 

Oikean kammion arytmogeeninen dysplasia, ARVD

 

Oikean kammion seinämä ohentuu ja löystyy. Ohenema korvautuu rasvakudoksella ja sidekudoksella. Muutokset voivat aiheuttaa kammioperäisiä rytmihäiriöitä.

Kun kardiomyopatia on johtanut sydämen vajaatoimintaan, myös luurankolihasten aineenvaihdunta on häiriintynyt. Rasitustilanteissa luurankolihasten aineenvaihdunta muuttuu anaerobiseksi aikaisemmin kuin terveillä, mikä puolestaan lisää keuhkotuuletuksen tarvetta ja veren virtauksen kuormitusta.

 

Potilaan kokonaistilanteen huomioiva yksilöllisesti suunniteltu dynaaminen, oireiden mukaan rajoitettu liikunta parantaa potilaiden suorituskykyä ja hidastaa luurankolihasten heikkenemistä.

 

Vajaatoiminnan vaikeusaste on tärkeä tekijä, kun suunnitellaan harjoitusohjelmaa ja arvioidaan liikunnan kuormittavuutta.

 

Kilpaurheilu ei ole suositeltavaa.

 

Liikunnassa on noudatettava vajaatoimintapotilaiden ohjeistusta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kawasakin tauti

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lapsuusiän korkeakuumeinen verisuonitulehdustauti.

 

Noin 80 % sairastuneista on alle viisivuotiaita. Taudin sairastaneilla on taipumus iskeemisiin sydäntapahtumiin, sepelvaltimoanomalioihin ja rytmihäiriöihin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Liikunta on erityisen hyödyllistä Kawasakin tautia sairastaville. Lapset, joilla ei ole taudin aikana sydänoireita, voivat liikkua rajoituksetta. Muussa tilanteessa liikunnan kuormitus määräytyy kliinisen rasituskokeen, varjoainetutkimuksen tai isotooppiperfuusiotutkimuksen perusteella.

 

Mikäli potilaalle on kehittynyt valtimopullistuma, suositellaan liikuntalajeja luokista 1A-B ja 2A-B.

 

Kilpaurheilumainen rasittava liikunta on kielletty.

 

 

Brugadan oireyhtymä

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Viime vuosina löydetty periytyvä sydänlihaksen rytmihäiriösairaus, jossa EKG:ssä todetaan oikea haarakatkos sekä ST-segmentin ja QT-aikamuutos Muutokset ovat sydämen oikealla puolella.

 

Oireet

Äkillinen tajuttomuuskohtaus, josta potilas toipuu nopeasti, mutta tila voi edetä kammiovärinäksi. Kohtaukset esiintyvät tavallisesti levossa ja ilta- tai yöaikaan.

 

Rytmihäiriötahdistin ei vaikuta suorituskykyyn.

 

Geenivirheen kantajille suositellaan ehkäiseviä varotoimia, kuten kovan rasituksen ja uimisen välttämistä.

 

 

 

 

 

Kohonnut keuhkovaltimopaine

synnynnäistä sydänvikaa sairastavalla potilaalla

 

Primaarinen pulmonaalihypentensio, PPH

Primary pulmonary hypertensio

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Normaali keuhkovaltimopaine on katetrisaatiolla mitattaessa levossa 14 mmHg. PPH-potilaalla se on levossa yli 25 mmHg ja rasituksessa yli 30 mmHg.

 

Oireet

Aluksi hengenahdistus rasituksessa, huimaus, hikoilu, hengästyminen, nilkkojen turvotus ja syanoosi.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Keuhkoverisuonitauti lisää äkkikuoleman vaaraa liikunta- ja urheilusuorituksissa. Jos sairauteen liittyy keuhkovaltimoiden ahtautumista ja esiintyy mm. syanoosia, useimmat potilaan rajoittavat itse liikuntaansa. Oireettomia potilaita on opastettava varovaisuuteen.

 

Mikään kilpaurheilu ei ole suositeltavaa.

 

Liikunnassa on noudatettava vajaatoimintapotilaiden ohjeistusta. Keuhkoverenkierron sairauden vaikeusaste on tärkeä, kun arvioidaan liikunnan kuormittavuutta. Muita merkittäviä tietoja ovat valtimoveren happisaturaatio, rytmihäiriöt ja systeemikierron kammion toimintakyky.

 

Leikkauksella korjatuissa vioissa merkittävää on lisäksi jäännösoikovirtausten olemassa olo.

 

Jos systolinen keuhkovaltimopaine ylittää arvon 30 mmHg, liikuntasuunnitelma laaditaan yksilöllisesti yhdessä alaan perehtyneen kardiologin kanssa.

 

Eisenmengerin oireyhtymä

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Synnynnäinen sydämen sisäinen tai aortta-pulmonaalinen oikovirtaus on johtanut keuhkoverisuonien vaurioon, jonka seurauksena keuhkovaltimopaine ja virtausvastus ovat kohonneet palautumattomasti systeemikierron tasolle, lopputuloksena kaksisuuntainen tai oikealta vasemmalle tapahtuva oikovirtaus.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ulkoilu ja kevyt liikunta on

suositeltavaa. Kuntoliikuntaa,

urheilua tai voimakkaita ponnistuksia

on vältettävä, koska rasitukseen

liittyvä systolisen verenpaineen nousu

kuormittaa keuhkovaltimoita ja ääreisvastuksen pienentyessä

lisääntyvät sekä oikovirtaus

oikealta vasemmalle että syanoosi. Valtimoveren happikyllästeisyys

voi sen takia vähentyä ja hiilidioksidipitoisuus suurentua huomattavasti rasituksessa.

 

Potilailla esiintyvät nivelkivut ovat seurausta hypertrofisesta osteoartropatiasta. Liikuntalajin valinnassa on huomioitava lisääntynyt mustelmataipumus erytrosytoosin takia.

 

Venesektioista mahdollisesti aiheutuva raudanpuute aiheuttaa anaerobista metaboliaa ja heikentää potilaan fyysistä suorituskykyä.

 

Palautumattomasti kohonneen keuhkoverenkierron vastuksen vuoksi potilaat sietävät erittäin huonosti muutoksia ääreisverenkierrossa, veritilavuudessa tai elimistön nestetasapainossa.

 

 

 

 

Synnynnäisesti korjaantunut suurten suonten transpositio, congenitally corrected transposition of the great arteries, CCTGA

 

 

 

 

Synnynnäisesti korjaantuneessa transpositiossa sekä eteisten yhteys kammioihin että kammioiden yhteys suuriin valtimoihin on muuttunut.

Vikaan liittyy yleensä myös muita epämuodostumia, kuten kammioväliseinäaukko, keuhkovaltimoläpän ahtauma ja eteiskammioläppien vuotoviat, jotka vaikuttavat suorituskykyyn ja rytmihäiriöalttiuteen.

 

Jos vikaan ei sisälly muita sydämen epämuodostumia, potilas on oireeton (ei sydämen oikean kammion laajentumista eikä rytmihäiriöitä) ja rasituskokeessa saavutettu hapenottokyky on normaali, suositellaan liikuntalajeja luokista 1A ja 2A.

 

Liikunnan teho pitää arvioida uudelleen, mikäli potilaalle ilmaantuu em. oireita.

Sydänvikojen leikkaushoito ja liikunta

Suurin osa synnynnäisistä sydänvioista voidaan korjata leikkauksella. Vaikeimpia vikoja ei ole mahdollista korjata täysin, mutta silloinkin lasta voidaan auttaa oireita lievittävillä leikkauksilla. Vaikeiden sydänvikojen kohdalla tehdään usein hengen pelastava apuleikkaus ennen varsinaista korjaavaa leikkausta.

Suljetuista sydänleikkauksista puhutaan silloin, kun sydäntä ei pysäytetä eikä sydämen toimintaa korvata sydänkeuhkokoneella leikkauksen aikana. Avosydänleikkauksessa sydän pysäytetään ja sydänkeuhkokone huolehtii sydämen ja keuhkojen tehtävistä sen ajan, kunnes sydämen rakenteet on korjattu.

Alle kouluikäiset potilaat

Suomessa vaikeimpien lasten sydänvikojen tutkimus ja hoito on keskitetty Helsinkiin HUS:n Lasten ja nuorten sairaalaan. Lasten sydänleikkauksista noin 2/3 tehdään imeväisikäisille eli alle vuoden ikäisille vauvoille. Näistä vajaa puolet on alle kuukauden ikäisiä. Sydänleikkauksen jälkeen lapset siirtyvät jatkohoitoon teho-osastolle ja voinnin vakiintumisen jälkeen osastolle. Sydänleikkauksen jälkeen hoitoaika vaihtelee neljästä päivästä useaan viikkoon. Yleensä lopullinen hoitotulos on myös pitkällä aikavälillä erinomainen, jos leikkaus on onnistunut ja toipuminen lähtee hyvin käyntiin. Taulukkoon 4 on kuvattu alle kouluikäisen synnynnäistä sydänvikaa sairastavan lapsen sairaalavaiheen ja toipumisajan liikunnallisen kuntoutuksen tavoitteet ja keinot.

Taulukko 4. Alle kouluikäisen synnynnäistä sydänvikaa sairastavan lapsen liikunnallinen kuntoutus ja liikunta

Ennen leikkausta Sairaalavaihe Elämä kotiympäristössä
Leikkauksen odottaminen Tehohoito Osastohoito  
Fysioterapian ja liikunnan tavoitteet
Perhe saapuu osastolle leikkausta edeltävä päivänä.

Leikkaukseen valmentautuminen ja tutustuminen teho-osastoon ja tavalliseen osastoon.

Ehkäistä vuodelevosta ja anestesiasta johtuvia komplikaatioita (limaisuus, atelektaasit, keuhkokuume, laskimotukokset). Nämä eivät ole ongelmina alle 1-vuotiailla.

Potilaan mobilisoitumisen tukeminen.

Hoitaa mahdollisesti ilmaantuneita ongelmia.

Potilaan mobilisoituminen.

 

Kuntoutuminen takaisin normaaliin ikäkauteen kuuluvaan liikuntaan.

 

Fysioterapian ja liikunnan toteutus
  Hengitysharjoittelu: hengityksen syventäminen, tehostettu täristys, tyhjennyshoito, imeminen.

Pep-pullopuhallus onnistuu vasta 4-5- vuotiailta lapsilta.

Tehohoitovaiheen pitkittyessä passiiviset raajoja mobilisoivat harjoitukset.

Mahdollisen turvotuksen hoito lymfahieronnalla.

 

Ohjataan tarvittaessa vanhempia tukemaan lapsen liikunnallisen kehityksen mukaista aktiivisuutta.  

Synnynnäistä sydänvikaa sairastavat aikuiset

Päivittäinen liikunta on tärkeä osa kuntoutumista leikkauksen jälkeen (taulukko 5). Liikunta ennen leikkausta auttaa välttämään komplikaatioita. Leikkausta odottavan potilaan tulee pitää liikunnan avulla peruskuntonsa mahdollisimman hyvänä, jolloin myös toipuminen leikkauksesta sujuu helpommin. Ennen leikkausta mahdollisimman hyvä lihasvoima- ja kestävyys tukee päivittäisessä arjessa tarvittavan toiminta- ja suorituskyvyn ylläpitämistä. Hyvä lihaskunto ennen leikkausta antaa hyvän lähtökohdan leikkaukseen ja sen jälkeiseen kuntoutukseen. Leikkauksen jälkeen yksilöllisesti suunniteltu ja asteittain lisääntyvä, monipuolinen liikunta nopeuttaa kuntoutumista.

Taulukko 5. Liikunnan tavoitteet ja toteutus ennen sydänleikkausta ja sen jälkeen.

Ennen leikkausta Sairaalavaihe Toipilasvaihe Kunnon ylläpitovaihe
Leikkauksen odottaminen Tehohoito Osastohoito Omatoiminen harjoittelu  
Fysioterapian ja liikunnan tavoitteet
Ylläpitää ja parantaa toiminta- ja suorituskykyä sekä työkykyisyyttä työssä käyvillä.

Ylläpitää potilaan leikkauskelpoisuutta.

Ylläpitää tai parantaa lihaskuntoa, tavoitteena: 1.mahdollisimman hyvä lihaskunto osana sydänsairauden hoitoa 2.mahdollisimman hyvä lähtökohta leikkaukseen ja sen jälkeiseen kuntoutukseen.

Potilasta valmistetaan ohjauksella leikkauksen jälkeiseen kuntoutukseen.

 

Ehkäistä

vuodelevosta

ja anestesiasta

johtuvia komplikaatioita

(limaisuus,

atelektaasit, keuhkokuume,

laskimotukokset).

 

Hoitaa mahdollisesti

ilmaantuneita

 ongelmia.

 

Kuntoutuminen leikkauksesta ja sairauden aiheuttamasta suorituskyvyn laskusta käynnistyy.

 

Potilaan mobilisoituminen itsenäisesti liikkuvaksi.

Mahdollisten liikkumispelkojen poistaminen.

 

 

Motivoituminen

kuntoutumaan.

 

Yksilöllinen, sydänkirurgin ja kardiologin antamiin ohjeisiin perustuvan liikuntaohjeiden laatiminen.

 

Kuormitusvasteiden seurannan opettaminen

-RPE

-palautuminen

-ohjata potilasta tunnistamaan liikunnan aikana normaalit, rasitukseen liittyvät tuntemukset sekä ns. varoittavat oireet.

Kuntoutuminen

takaisin normaaleihin päivittäisiin

toimintoihin ja työelämään.

 

Fyysisesti aktiivisen

elämäntavan omaksuminen.

 

Fysioterapian ja liikunnan toteutus
Mittaukset ennen leikkausta ja leikkaukseen valmennus

Suoritus- ja toimintakyvyn kartoitus

Yksilöllisten liikuntatottumusten kartoitus, nykytilanne liikunnan ja harjoittelun suhteen

 

Hengitysharjoitukset, yskimistekniikka ja

haavan tukeminen

 

Verenkiertoa vilkastuttavat liikkeet

 

Asento vuoteessa ja

vuoteesta nousu

Hengitysharjoittelu

 

Hengityksen syventäminen, palleahengitys

 

PEP-pullopuhallus, tms. hengitysharjoitusvälineet tarvittaessa

 

Ryhti- ja liikkuvuusharjoittelu

 

Omatoimisuuteen kannustava ote päivittäisissä toiminnoissa teho- ja osastohoidossa

 

Liikunnan lisääminen teho- ja vuodeosastolla asteittain

 

 

Liikunnan

määrän kasvu

Harjoittelu:

- kestävyys

- lihasvoima

- liikkuvuus

- kehon hallinta

- koordinaatio

- arki- ja  hyöty- liikunta

- työmatkat

- työliikunta

 

 Ennen leikkausta

Ennen leikkausta pyritään saamaan haastattelun ja mittausten avulla kuva siitä, millainen potilaan toiminta- ja suorituskyky on leikkaukseen mennessä. Mittaustulokset kirjataan ja annetaan potilaalle jatkokuntoutumisen seuraamista varten. Näin potilas saa konkreettisia tavoitteita leikkauksen jälkeiseen kuntoutumiseen.

Suositeltavia mittauksia

  • FVC (nopea vitaalikapasiteetti)
  • FEV1 tai PEF (uloshengityksen sekuntikapasiteetti tai uloshengityksen huippuvirtaus)
  • Rintakehän liikkuvuus
  • Yläraajojen ja hartiaseudun liikkuvuus
  • Ryhti

Muut huomioitavat asiat

  • Happisaturaatio
  • EF (ejektiofraktio)
  • Nyha-toimintakykyluokka
  • Maksimaalinen kertakävelymatka kahden viime viikon aikana
  • Liikuntaa ja rasitusta rajoittavat oireet
  • Viikoittainen kävelymatka
  • Muu liikunta
  • Mahdolliset liikuntarajoitukset
     
Sairaalavaihe

Leikkauksen jälkeinen sairaalahoito kestää normaalisti 6-8 vuorokautta. Teho-osastolla hoito kestää yleensä 1-2 vuorokautta. Hengityskoneesta vieroittamisen jälkeen fysioterapeutti ohjaa hengitysharjoituksia istuma-asennossa. Ensimmäisenä leikkauksen jälkeisenä päivänä potilas avustetaan elämänlangan avulla istumaan vuoteen reunalle ja siitä seisomaan sekä askeltamaan vuoteen vierellä.

Vuodeosastolle siirtymisen jälkeen kaikkien sydänleikattujen potilaiden liikunnallinen kuntoutus jatkuu. Kuntoutuksen tavoitteena on lisätä potilaan omatoimisuutta ja ohjata häntä liikkumaan riittävästi, riittävän usein ja nousujohteisesti liikuntaa lisäten. Potilasta rohkaistaan liikkumaan ja avustetaan tarpeen mukaan.

Ennen liikkumisen lisäämistä potilaan kliinisen tilan on oltava vakaa

- systolinen verenpaine vähintään 100 mmHg

- hengitysfrekvenssi alle 16 kertaa minuutissa

- hemoglobiini vähintään 100 g/l ja

- kapillaariveren happisaturaatio vähintään 90 %, tarvittaessa käytetään lisähappea liikkuessa.

Oma aktiivisuus on kuntoutumisen ehdoton edellytys. Omatoiminen liikkuminen leikkauksen jälkeen edistää toipumista. Potilas pystyy toimimaan melkein itsenäisesti 2-3 päivän kuluttua leikkauksesta. Ensimmäisenä leikkauksen jälkeisenä päivänä riittävät verenkiertoa vilkastuttavat harjoitukset, hengitysharjoitukset, istuskelu ja päivittäisiin toimintoihin liittyvä liikkeelläolo. Sitä mukaa kun potilas on enemmän liikkeellä, verenkiertoa vilkastuttavia harjoituksia voidaan vähentää. Toisena tai kolmantena päivänä suurin osa potilaista pystyy liikkumaan osastolla omatoimisesti ja käymään suihkussa. Liikkumisen suhteen kertoja ja kävelymatkaa lisätään päivittäin. Osastovaiheen liikunta on kevyttä, Borgin asteikolla arvioituna RPE 11- 13. Ennen kotiutumista arvioidaan porraskävelyä, jos potilaalla on kotona kuljettavana portaat. Portaita tulee nousta ainakin se määrä, mikä kotona on odottamassa. Useimmiten porraskävely sujuu täysin ongelmitta - fysioterapeutin toteuttaman arvion ohella tavoitteena onkin myös rohkaista potilasta porraskävelyn suhteen.

Ylävartalon ja -raajojen ryhtiä ja liikkuvuutta ylläpitävät harjoitteet voi aloittaa jo 24 tunnin kuluttua sydänleikkauksesta. Liikkeitä tehdään aluksi 5 toistoa kerran tai kaksi päivässä. Toistoja lisätään asteittain, kunnes niitä on 10- 15 ja harjoittelua on kahdesti päivässä.

Päivittäiset liikkuvuusharjoitteet edistävät

  • olkanivelten liikeratojen palautumista leikkausta edeltäneelle tasolle
  • ryhdin säilymistä
  • niska-hartiaseudun lihasten rentoutta ja verenkierron vilkastumista
  • kaula- ja rintarangan liikkuvuutta
  • hengityksen tehostamista ja
  • haavojen hyvää paranemista.

Rintalastan luutuminen kestää yleensä 8-12 viikkoa. Tuolloin on syytä välttää voimakkaita ylävartalon kiertoliikkeitä, äkkiriuhtaisuja ja -tärähdyksiä sekä raskaiden esineiden nostamista ja kantamista.

Kotiutuessa potilaalla tulee olla

  • liikuntaan liittyvät tavoitteet toipumisajalle
  • tiedossa rintalastan luutumiseen liittyvät rajoitteet
  • tiedossa toipilasajan suositeltavat liikuntamuodot, -määrät, liikunnan ja harjoittelun suositeltava intensiteetti ja harjoittelussa eteneminen
  • rohkeutta ja motivaatiota jatkaa kuntoutumista omatoimisen liikunnan ja harjoittelun kautta sekä palata asteittain normaaleihin päivittäisiin toimintoihin
  • taito havainnoida omia kuormitusvasteita
  • tietoa miten toimia, jos liikunnallisessa kuntoutumisessa ilmenee ongelmia sekä
  • mahdollisuus saada lisäohjausta sydänpotilaan liikunnasta.
Toipilasvaihe

Sydänleikkauksesta toipuminen kestää yleensä 3-6 kuukautta riippuen muun muassa henkilön iästä ja leikkausta edeltävästä suorituskyvystä. Rintalastan luuduttua ja haavojen parannuttua potilas voi lisätä fyysistä rasitusta. Kotiutumisen jälkeen päivittäinen liikunta on tärkeä osa kuntoutumista, koska se

  • parantaa kudosten aineenvaihduntaa
  • lisää lihasvoimaa ja –kestävyyttä
  • lisää sydämen rasituksensietoa
  • säilyttää luuston mineraalipitoisuutta ja ehkäisee osteoporoosia
  • tehostaa hengitys- ja verenkiertoelimistön toimintaa
  • parantaa suorituskykyä sekä
  • rentouttaa ja antaa myönteisiä tuntemuksia ja kokemuksia

Jokainen kuntoutuja tarvitsee yksilöllisen liikuntasuunnitelman, koska potilaiden yleinen terveydentila, ikä, leikkauksen jälkeinen kuntoutuminen ja sen eteneminen sairaalassa, leikkausta edeltänyt suorituskyky, kuntoutumis- ja liikkumismotivaatio ja elintavat ovat erilaisia. Liikuntasuunnitelmassa on huomioitava myös työn fyysiset vaatimukset.

Liikunnassa seurattavia kuormitusvasteita

  • sydämen sykkeen nousu ja rytmi
  • hengitystaajuus (normaali hengitystaajuus levossa on 12-14 krt/min, hyperventilaatioraja 40 krt/min) sekä hengenahdistus
  • verenpaineen vaste
  • kuormitustuntemus (RPE, rating of perceived exertion)
  • tuki- ja liikuntaelimistön tuntemukset
  • palautumisaika: sykkeen tulisi palautua lepotasolle 5-10 minuutissa
  • tarvittaessa happisaturaatio.
     

    Taulukko 6. Sydänleikkauspotilaan liikuntaohjeet.    

1. kuukausi 2. kuukausi Kun rintalasta on luutunut
Aluksi lyhyitä kävelylenkkejä

-matkaa pidennetään nousujohteisesti

Kuntopyöräilyä

Kevyttä alaraajojen lihasvoimaharjoittelua

Ylävartalon ja -raajojen ryhtiä ja liikkuvuutta ylläpitävät harjoitteet

Kävelylenkkejä, matkaa pidennetään edelleen nousujohteisesti

Kuntopyöräilyä

Intervalliharjoittelu

Alaraajojen lihasvoimaharjoittelua esimerkiksi kuntosalilla

Ylävartalon ja -raajojen ryhtiä ja liikkuvuutta ylläpitävät harjoitteet

Liikuntaa monipuolistetaan

-kestävyysharjoittelua

         -intervalliharjoittelua

-lihasvoimaharjoittelua

-liikkuvuusharjoittelua

 

2-3 krt päivässä

10-30 min kerralla

1-2 krt päivässä

15-45 min kerralla

Päivittäin yhteensä 20-60 min
Syke + 20-30 lyöntiä seisten mitattuun leposykkeeseen

RPE 11-12

Syke + 20-30 lyöntiä seisten mitattuun leposykkeeseen

RPE 11-13

Syke 40-80 % sykereservistä + leposyke

RPE 11-15

 

Liikuntasuunnitelmassa huomioitavia liikuntamuotoja ja niiden suositeltavia tehoja toipumisvaiheessa

Liikuntasuunnitelmaa laadittaessa tulee kiinnittää huomiota kestävyys-, lihasvoima-, liikkuvuus- ja hengitysharjoitteluun. Harjoittelun periaatteet on koottu taulukkoon 7.

Taulukko 7. Liikuntasuunnitelmassa huomioitavia liikuntamuotoja ja niiden suositeltavia tehoja toipumisvaiheessa.

Kestävyysharjoittelu Aloitusvaihe Kun kunto paranee Ylläpitovaihe
Isoja lihasryhmiä kuormittavat lajit:

kävely, sauvakävely, hölkkä, pyöräily, kuntopyöräily, hiihto

voimistelu, uinti, vesivoimistelu, vesijuoksu (mikäli ei sydämen vajaatoiminnan oireita)

 

 

Teho pidetään alhaisena, 40-50 % VO2max:sta tai 60 % sykereservistä + leposyke, kunnes liikuntakerran pituus on 10-15 minuuttia.

 

 

 

Ensisijainen tavoite on lisätä liikunnan tehoa vähitellen, kunnes se on 70 % VO2max:sta tai 80 % sykereservistä + leposyke.

Mikäli suorituskyky alle 5 MET, teho 40-60%.

 

 

 

Alkaa tavallisesti kuuden harjoittelukuukauden jälkeen.

Tavoitteena kestävyysliikuntaa vähintään 1½ tuntia viikossa, mikä voi olla jaettuna kolmeen tai useampaan kertaan, 20-40 minuuttia kerrallaan.

Mikäli sairauden tila sallii, tavoitteena on puolen tunnin päivittäinen liikunta.

 

 

Intervalliharjoittelu
Kuntopyöräilyssä kuorma voi olla 50 % maksimaalisesta suorituskyvystä (maxW), 30 sekunnin ajan ja lepovaihe 60 sekuntia. Jos vastus on 70 %, suoritus kestää 15 sekuntia ja lepo 60 sekuntia. Jos vastus on 80 %, suoritus kestää 10 sekuntia ja lepo 60 sekuntia. Lepovaiheessa poljetaan alle 10 watin vastuksella.

Kävelymatolla sekä suoritus että lepo kestävät 60 sekuntia.

RPE 11-13

Liikunnan kestoa pidennetään 5 minuutista 15 minuuttiin.

Liikunnan kestoa ja tiheyttä lisätään oireiden ja kliinisen tilan mukaan.

Huonokuntoisille useita lyhyitä 5-10 min liikuntakertoja päivässä.

Kun liikunta kestää 15 minuuttia, siirrytään seuraavalle tasolle, kun kunto paranee.

 

RPE 11-15

Toissijainen tavoite on pidentää liikunnan kestoa 15-20 minuuttiin. Mikäli rasituksen sieto on hyvä, liikunnan kestoa voidaan pidentää jopa 30 minuuttiin.

 

RPE 11-15

Rauhallinen aloitus tai 10-15 minuutin alkulämmittely. Harjoitus lopetetaan vähitellen, hengityksen on tasaannuttava ennen liikunnan lopettamista.

 

Lihasvoimaharjoittelu Aloitusvaihe Kun kunto paranee Ylläpitovaihe
-kuntopiirityyppisesti

-kotona tai kuntosalilla

-kehon suuret lihasryhmät

Alavartalon harjoittelu tehdään 10 % -yksikköä suuremmalla teholla kuin ylävartalon harjoittelu

Ponnistukset on tehtävä hengitystä pidättämättä

 

Kun oireetonta kestävyysharjoittelua on jatkettu 6-12 viikkoa ja suorituskyky yli 4 MET.

Kevyt vastus 40- 50 % 1RM

Toistoja yläraajoille 10 kertaa, alaraajoille 10-15 kertaa vastuksesta riippuen.

Liikesarja aluksi 2 kertaa, joka nostetaan harjoittelun edetessä 3 sarjaan.

Sarjojen väliin aikaa palautua rasituksesta: palautumisjakso kaksi kertaa työvaiheen pituinen.

RPE 11-13

Vastusta lisätään hitaasti useiden viikkojen aikana, kunnes se on 70 % 1RM.

Kun 10- 15 toistoa sujuu vaivattomasti, vastusta suurennetaan.

Liikesarjoja lisätään vähitellen, kunnes niitä on 1-3.

 

 

Harjoittelua jatketaan 3 kertaa viikossa.

 

Liikkuvuusharjoittelu
Ylä- ja alavartalon sekä raajojen liikeradat

Tavoitteena lisätä leikkauksen jälkeistä liikkuvuutta ja ehkäistä liikuntavammojen syntyä

2-3 päivänä viikossa

Venytyksen kesto 10-30 sekuntia

Tehokas venytys, ei kipua

Normaali hengitys

Hengitysharjoittelu

 

Hengityslihasharjoittelu toteutuu kestävyysharjoitteluna, kun hengityslihasten voima on normaali eikä potilaalla ole suorituskykyä rajoittavia oireita.

Jos potilaalla on suorituskykyä rajoittavia oireita ja hengityslihasten voima on heikentynyt, aloitetaan sisäänhengityslihasten vahvistaminen.

Arki-, hyöty- ja työmatkaliikunta Kävelemällä tai pyöräilemällä kauppa- ja työmatkat, kävelemällä portaita aina kun siihen on tilaisuus, lisäämällä askelia arkipäivään saadaan vauhditettua aineenvaihduntaa ja energiankulutusta.

Erilaiset liikuntaa vaativat kotiaskareet, kuten puutarhan hoito, pihatyöt ja ripeätahtinen siivoaminen, ovat hyvä keino lisätä päivittäistä liikkumista.

5 000 askelta vuorokaudessa on välttämätön määrä päivän askareiden hoitamiseen.

9 000 askelta (7 km)on suositeltava askeltenmäärä hyvään terveyskuntoon.

13 000 askelta (10 km) on ihanteellinen määrä hyvään terveyskuntoon.

12 000-14 000 askelta vaaditaan hyvään painonhallintaan.

½ tunnin reippaan kävelyn aikana otetaan 3 000-4 000 askelta.

Työliikunta Henkilöt, jotka jatkuvasti kävelevät suurimman osan työajastaan tai kantavat ja nostavat painavia taakkoja, saavuttavat työssään terveyshyötyjä. Sellaisten henkilöiden, joiden työpäivään sisältyy vain kevyttä tai kohtalaista liikuntaa, tulee lisätä liikkumista vapaa-ajalla.

Kevyt työ on pääasiassa istumatyötä

Kohtuullisen raskas työ edellyttää seisomista ja jonkin verran liikkumista.

Raskas työ edellyttää jatkuvaa liikkumista ja ainakin jonkin verran esineiden kantamista.

 

Liikuntaa tulee välttää, jos potilaan terveydentila heikentyy. Liikuntaa jatketaan vasta, kun tilanne on selvitetty.

Merkkejä tilanteen huonontumisesta

  • nopea painonnousu: jos painoa tulee yli kaksi kiloa 2-3 päivän aikana
  • yskä, merkittävästi lisääntynyt hengenahdistus tai poikkeava, liiallinen väsyminen
  • huono rasituskestävyys tai rasituksen sieto
  • hengitystaajuus harjoitellessa liikunnan aikana yli 30 kertaa minuutissa
  • leposyke yli 100 lyöntiä minuutissa
  • sinerrys eli syanoosi
  • rintakipu
  • verenpaineen lasku (systolinen yli 10 mmHg) harjoittelun aikana
  • matala pulssipaine: alle 10 mmHg:n ero systolisen ja diastolisen paineen välillä
  • rytmihäiriöt tai
  • kalpeus, sekavuus tai runsas hikoilu.

Katetritoimenpiteet ja liikunta

Katetritoimenpiteet voivat olla korjaavia, palliatiivisia tai kirurgiaa täydentäviä toimenpiteitä. Toimenpide tehdään yleensä yleisanestesiassa. Toimenpiteen loputtua punktiokohtaan asetetaan tunnin ajaksi painoside. Vuodelepoa jatketaan toimenpidepäivää seuraavaan aamuun asti. Punktiokohdassa saattaa esiintyä alkuvaiheessa arkuutta tai kipua. Sairaalahoito kestää yleensä kaksi päivää. Raskaita ponnistuksia tulee välttää toimenpiteen jälkeisen viikon ajan, jotta valtimopunktiokohta saa parantua kunnolla.

Leikkauksen jälkeinen seuranta ja ennuste

Nykyään lähes kaikkia synnynnäisiä sydänvikoja pystytään korjaamaan leikkauksella. Tosin vaikeimmissa vioissa leikkaus jää parhaimmissakin tapauksissa terveeseen sydämeen verrattuna vain oireita lievittäväksi. Suuri avosydänleikkaus mahdollistaa yleensä lapselle sydänvian suhteen normaalin aikuisuuden, ellei lapsella ole muita vakavia kehityshäiriöitä. Tutkimusten mukaan synnynnäistä sydänvikaa sairastavan potilaan pitkäaikaisennuste on nykyään varsin hyvä. Yksinkertaisempien sydänvikojen, kuten eteis- ja kammioseinän aukkojen sekä läppävikojen, korjausleikkausten jälkeen suorituskyky on yleensä normaali. Fallot’n tetralogiassa potilaan maksimaalinen suorituskyky on vain vähän alentunut ja yksikammioisenkin lapsen suorituskyky on usein normaalia alempi. Suurin osa sydänlapsista pystyy osallistumaan koulu- ja kuntoliikuntaan.

Vaikeaa synnynnäistä sydänvikaa sairastavilla suorituskyky usein laskee iän myötä ja tämän vuoksi varhaislapsuudessa aloitettu fyysinen aktiivisuus ja sen ylläpitäminen läpi elämän on tärkeää. Myöskään sydänvian vaikeusaste ja fyysinen suorituskyky eivät välttämättä korreloi, vaan fyysisesti inaktiivinen elintapa on merkitsevämpi tekijä. Synnynnäistä sydänvikaa sairastavien lasten ja nuorten tulisikin saada ohjausta soveltuvista liikuntamuodoista ja kannustusta fyysisesti aktiivisen elintavan omaksumiseen seurantakäynneillä.

Säännöllinen sydänseuranta ja liikunta ovat osa sydänaikuisen yksilöllistä kuntoutusta. Yksilöllisen kuntoutustarpeen arvioinnin tarkoituksena on arvioida synnynnäisesti sydänvikaisen aikuisen toimintakykyä ja hänen mahdollisesti tarvitsemiaan kuntoutuspalveluita. Yksilöllinen kuntoutustarpeen arviointi ja mahdollinen kuntoutukseen ohjaaminen on luontevinta toteuttaa systemaattisesti osana sairaanhoitoa poliklinikkakäyntien yhteydessä.

Lue lisää

32nd Bethesda Conference: “Care of the adult with congenital heart disease”. Journal of the American College of Cardiology 2001; 37(5): 1161-98.

36th Bethesda Conference: Eligibility recommendations for competitive athletes with cardiovascular abnormalities. Journal of the American College of Cardiology 2005; 45(8): 1313-5.

Aittasalo M. Liikuntaneuvonta osaksi käytäntöä. Valmiita työkaluja liikuntaneuvontaan on runsaasti. Parhaiten neuvonta tehoaa kun se on systemaattista. Liikunta & Tiede 2007; 5: 12.

American Heart Association (AHA). Scientific Statement 2004. Recommendations for physical activity and recreational sport participation for young patients with genetic cardiovaskular disease. Circulation 2004; 109: 2807-16.

Bauman A, Franklin BA, Macera CA ym. Physical activity and public health. Updated recommendation for adults from the American College of Sports Medicine and the American Heart Association. Medicine and Science in Sports and Exercise 2007; 39: 1423-34.

Deanfield J, Thaulow E ym. Management of grown up congenital heart disease. Eur Heart J. 2003 Jun; 24(11):1035-84.

Erbel R, Aboyans V, ym. 2014 ESC Guidelines on the diagnosis and treatment of aortic diseases: Document covering acute and chronic aortic diseases of the thoracic and abdominal aorta of the adult. The Task Force for the Diagnosis and Treatment of Aortic Diseases of the European Society of Cardiology (ESC). Eur Heart J. 2014 Nov 1;35(41):2873-926. 

Exercise capacity, quality of life, and daily activity in the long-term follow-up of patients with univentricular heart and total cavopulmonary connection. Jan Müller, Florian Christov, Christian Schreiber, John Hess, Alfred Hager. First published online: 18 August 2009.

Exercise standards: a statement for health professionals from the American Heart Association. Circulation 1990; 82: 228.

Exercise Testing and Training in Children With Congenital Heart Disease. Jonathan Rhodes, Ana Ubeda Tikkanen and Kathy J. Jenkins. Circulation. 2010;122:1957-1967.

Graham TP Jr, Driscoll DJ, Gersony WM ym. Task Force 2. Congenital heart disease. Journal of American College of Cardiology 2005; 45: 1326-33.

Hiratzka LF, Bakris GL, Beckman JA, ym. 2010 ACCF/AHA/AATS/ACR/ASA/SCA/SCAI/SIR/STS/SVM guidelines for the diagnosis and management of patients with Thoracic Aortic Disease: a report of the American College of Cardiology Foundation/American Heart Association Task Force on Practice Guidelines, American Association for Thoracic Surgery, American College of Radiology, American Stroke Association, Society of Cardiovascular Anesthesiologists, Society for Cardiovascular Angiography and Interventions, Society of Interventional Radiology, Society of Thoracic Surgeons, and Society for Vascular Medicine. Circulation 2010;121:e266-e369.

Huikuri H, Kupari M, Pesonen E, Wallgren EI. Nuorisokardiologia. Helsinki, Finnreklama Oy, 1998.

Jokinen E, Kupari M, Laine K, Nieminen H, Pesonen E, Sairanen H & Wallgren EI. (toim.) Nuorten sydänsairaudet. Sydänlapset ja -aikuiset ry, Helsinki, 2013.

Kaarne M, Lundström U, Pesonen E, Leijala M. Synnynnäiset sydänviat lapsilla. Teoksessa: Heikkilä J, Huikuri H, Luomanmäki K, Nieminen MS, Peuhkurinen K, toim. Kardiologia. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2000, 925-59.

Kokkonen J. Keuhkovaltimoläpän vuoto. Fallot´n tetralogian myöhäisongelma uudessa valossa. Sydänääni 2006; 17: 24-5.

Kupari M. Synnynnäiset sydänviat aikuisilla. Teoksessa: Heikkilä J, Huikuri H, Luomanmäki K, Nieminen MS, Peuhkurinen K, toim. Kardiologia. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2000, 960-83.

Lane DA, Lip GYH, Millane TA. Quality of life in adults with congenital heart disease. Heart 2002; 88; 71-5.

Leskinen M. Sydänvikojen perehdytysopas. Internet-lähde osoitteessa www.kuh.fi/~las-web/ohjeet.

Management of grown up congenital heart disease. The task force on the management of grown up congenital heart disease of the European Society of Cardiology. European Heart Journal 2003; 24: 1035-84.

Maron BJ, ym. 36th Bethesda Conference: Eligibility recommendations for competitive athletes with cardiovascular abnormalities. Journal of the American Collage of Cardiology 2005; 4: 8.

Mitchell JH, Haskell W, Snell P, Van Camp ST. Task force 8. Glassification of sports. Journal of American College of Cardiology 2005; 45: 1364-7.

Nieminen H, Jokinen E, Sairanen H. Leikkauksella hoidettujen sydänlasten ennuste. Suomen Lääkärilehti 2004; 59(23): 2349-54.

Nieminen M, Partanen J. Dilatoiva kardiomyopatia. Suomen Lääkärilehti 1995; 50(20-1): 2168.

Pellicia A, Fagard R, ym. Recommendations for competitive sports participation in athletes with cardiovascular disease: a consensus document from the Study Group of Sports Cardiology of the Working Group of Cardiac Rehabilitation and Exercise Physiology and the Working Group of Myocardial and Pericardial Diseases of the European Society of Cardiology.  Eur Heart J. 2005 Jul;26(14):1422-45. Epub 2005 May 27.

Promotion of Physical Activity for Children and Adults With Congenital Heart Disease. A Scientific Statement From the American Heart Association

Patricia E. Longmuir, Julie A. Brothers, Sarah D. de Ferranti, Laura L. Hayman, George F. Van Hare, G. Paul Matherne, Christopher K. Davis, Elizabeth A. Joy and Brian W. McCrindle and on behalf of the American Heart Association Atherosclerosis, Hypertension and Obesity in Youth Committee of the Council on Cardiovascular Disease in the Young. Circulation. 2013;127:2147-2159.

Rajantie J, Perheentupa J. Lasten terveys. Internet-lähde osoitteessa www.terveyskirjasto.fi, 18.7.2005.

Recommendations for physical activity, recreation sport, and exercise training in paediatric patients with congenital heart disease: a report from the Exercise, Basic & Translational Research Section of the European Association of Cardiovascular Prevention and Rehabilitation, the European Congenital Heart and Lung Exercise Group, and the Association for European Paediatric Cardiology.

Sairanen H, Pesonen E, Wallgren EI. Sydänvikaisen lapsen tulevaisuus. Duodecim 1997; 113: 666-74.

Sosiaali- ja terveysministeriö. Varhaiskasvatuksen liikunnan suositukset. Oppaita 7. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö, 2005.

Strong WB, Malina RM, Blimkie CJR ym. Evidence based physical activity for school-age youth. Journal of Pediatrics 2005; 146: 732-7.

Swan L, Hillis WS. Exercise prescription in adults with congenital heart disease: a long way to go. Heart 2000; 83: 685-7.

Takken T1, Giardini A, Reybrouck T, Gewillig M, Hövels-Gürich HH, Longmuir PE, McCrindle BW, Paridon SM, Hager A. Eur J Prev Cardiol. 2012 Oct;19(5):1034-65.

Toivonen L, Järvenpää J, Swan H ym. Brugadan oireyhtymä, uusi tulokas periytyvien rytmihäiriösairauksien kirjoon. Duodecim 2005; 121: 1301-8.

Wallgren E, toim. Sydänlapsesta aikuiseksi. Helsinki: Sydänlapset ja -aikuiset ry, 2007.

Wallgren E, toim. Sydänlasten kirja. Helsinki: Sydänlapset ja -aikuiset ry, 1999.

Työryhmä

Annukka Alapappila TtM, ft

Heidi Mäenpää, ft

Linda Ulenius, ft