Sydämensiirto ja liikunta

Sisällysluettelo

 

Sydämensiirtoa (transplantation cordis) käytetään, jos potilaalla on vaikea sydämen vajaatoiminta, jota ei voi parantaa lääkehoidon, pallolaajennuksen, leikkauksen tai vajaatoimintatahdistimen avulla. Ennen siirtopäätöstä potilaalle tehdään laajat ja kattavat tutkimukset. Samalla arvioidaan mahdollisimman tarkkaan sydänsairauden muut hoitovaihtoehdot sekä potilaan edellytykset selviytyä leikkauksesta ja jälkihoidosta.

Sydämensiirto tehdään useimmiten sydänlihassairauden (kardiomyopatia) tai sepelvaltimotaudin takia. Muita selvästi harvinaisempia siirron aiheita ovat synnynnäiset sydänviat, sydänlihastulehduksen jälkitilat ja läppäviat.

Sydämensiirron jälkeen potilas tarvitsee pysyvän lääkehoidon, joka estää uuden sydämen hyljintää. Lääkitys vaikuttaa myös aineenvaihduntaan, hermoston ja munuaisten toimintaan sekä immuunijärjestelmään.

Liikunnallinen kuntoutus ja omaehtoinen liikunta helpottavat ja nopeuttavat sydämensiirtopotilaiden paluuta normaaliin päivittäisiin toimintoihin ja työelämään. Lisäksi ne ehkäisevät osaltaan hyljintää estävän lääkehoidon haittavaikutuksia. Liikunnan myönteiset vaikutukset iän mukanaan tuomiin sairauksiin ja rajoitteisiin ovat myös oleellisia. Liikunta vaikuttaa sydämensiirtopotilaiden verenkiertoelimistön toimintaan ja aineenvaihduntaan samoin kuin terveillä.

Liikunnan erityisen tärkeät vaikutukset sydämensiirtopotilaalle

  • Laskee lepoverenpainetta
  • Lisää lihasvoimaa ja -kestävyyttä
  • Parantaa maksimaalista ja submaksimaalista suorituskykyä
  • Parantaa maksimaalista hapenottokykyä
  • Ehkäisee tai helpottaa neuropatiaa
  • Ylläpitää luuntiheyttä ehkäisee osteoporoosia
  • Parantaa sokeri- ja rasva-aineenvaihduntaa
  • Tukee painonhallintaa
  • Ehkäisee infektioita
  • Ehkäisee ateroskleroosia ja
  • Parantaa elämänlaatua.

 

Sydämensiirtoa odottavan liikunta

Liikuntaohjaus aloitetaan jo selvittelyvaiheessa ja sitä jatketaan, kun potilas on päätetty laittaa niin sanotulle siirtolistalle. Ennen leikkausta tehtävien tutkimusten ja liikuntaohjauksen tarkoituksena on

  • arvioida potilaan toimintakykyä ja selviäminen päivittäisistä toiminnoista
  • arvioida potilaan suorituskykyä
  • motivoida ja valmistaa potilasta leikkauksen jälkeiseen kuntoutukseen
  • yksilöllisen suunnitelman ja harjoitusohjelman avulla ylläpitää ja mahdollisuuksien mukaan parantaa potilaan lihaskuntoa ja suorituskykyä osana sydämen vajaatoiminnan hoitoa sekä
  • saavuttaa mahdollisimman hyvä lähtökohta sydänsiirtoon ja leikkauksen jälkeiseen kuntoutukseen

Suoritus- ja toimintakyvyn arviointi

Alustava käsitys potilaan suorituskyvystä saadaan haastattelun perusteella. Potilaan lihasvoimaa sekä tasapainoa ja koordinaatiota arvioidaan fysioterapeutin kliinisen tutkimuksen ja testien avulla. Kaikille potilaille on tehty ennen sydämensiirtopäätöstä kuuden minuutin kävelytesti (6MWT, 6 minute walking test) ja/ tai spiroergometriatutkimus. Testitulosten avulla voidaan suunnitella yksilölliset harjoitusohjeet potilaan suorituskyky, yksilölliset tarpeet ja olosuhteet huomioiden.

Arkiliikunta ehkäisee huonokuntoisen potilaan toimintakyvyn heikkenemistä. Harjoittelun kuitenkin tulisi sisältää arkiliikunnan ohella suunnitelmallista aerobista kuntoa sekä lihasvoimaa ylläpitävää harjoittelua ja liikuntaa. Suorituskyvyn ylläpitäminen parantaa potilaan edellytyksiä toipua leikkauksesta ja antaa hyvän lähtökohdan leikkauksen jälkeiseen fysioterapiaan ja kuntoutukseen.  

Ennen leikkausta tutkitaan potilaan ryhti sekä niska-hartiaseudun ja rintakehän liikkuvuus. Lihaskunto arvioidaan toimintakyvyn kannalta. Erityisen tärkeää on alaraajojen hyvä lihasvoima. Lisäksi kartoitetaan potilaan mahdolliset tuki- ja liikuntaelimistön ongelmat ja tarvittaessa ohjataan terapeuttiset harjoitteet oireiden lievittämiseen.

Preoperatiivinen ohjaus

Potilaalle kerrotaan etukäteen leikkauksen jälkeisestä fysioterapiasta ja kuntoutuksesta. Fysioterapeutti käy ohjauksessaan läpi leikkauksen jälkeisen fysioterapian ja kuntoutuksen sisältöä, etenemistä, tavoitteita sekä vaikutusmekanismeja teho- ja vuodeosastovaiheessa. Potilaalle ohjataan perifeerisen verenkierron vilkastuttamiseksi vuodelevon aikana tehtävät raajojen liikeharjoitteet, siirtyminen vuoteessa sekä vuoteesta istumaan nouseminen sängyn päätyyn sidotun elämänlangan avulla. Potilaalle ohjataan myös yläraajojen ja –vartalon ryhtiä ja liikkuvuutta ylläpitäviä harjoitteita. Kyseisten harjoitteiden tavoitteena on vähentää lihastensiosta ja leikkaushaavasta johtuvia kipuja sekä ylläpitää normaaleja liikelaajuuksia yläraajoissa ja -vartalossa.

Ohjauksessa painotetaan liikunnan ja harjoittelun merkitystä myös sydänsiirtoa odottaessa. Potilaalle ohjataan hänen sydänsairautensa, kokonaisvaltainen tilansa sekä suorituskykynsä huomioiden yksilöllinen harjoitusohjelma. Harjoittelussa painotetaan säännöllisyyttä, pitkäjänteisyyttä sekä riittävää intensiteettiä ja nousujohteisuutta. Harjoittelun tulee sisältää lihasvoima- ja kestävyysharjoittelua arkiliikuntaa unohtamatta. Potilaan kanssa käydään läpi tavoitemäärät liikunnan suhteen, harjoittelussa eteneminen ja tavoitteet. Myös mahdollisesti rasituksessa ilmenevät varoittavat oireet, palautumistauot harjoittelussa sekä levon merkitys käsitellään potilaan kanssa.

Hengitysharjoitukset

Spirometrian tuloksista fysioterapeutti saa tietoa potilaan keuhkofunktioista. Potilaalle ohjataan tehokas hengitystapa, erityisesti palleahengitys sekä tehokas yskiminen ja huffaus eli hönkäisy. Lisäksi potilaalle ohjataan, miten rintalastaa tuetaan yskiessä. Puhalluspullon (PEP-pullo) käytön, hengitysteiden puhtaana pitämisen ja tehokkaan keuhkojen tuulettamisen ohjaaminen on myös tärkeää, koska ne auttavat ehkäisemään atelektaasia ja keuhkokuumetta sekä tehostavat kaasujen vaihtoa ja nopeuttavat toipumista.

 

Liikunnallinen kuntoutus leikkauksen jälkeen

Potilaan anamneesi, preoperatiivinen suorituskyky ja aiempien liikuntatottumusten erot edellyttävät, että liikunnallinen kuntoutus ja fysioterapia suunnitellaan ja toteutetaan yksilöllisesti. Myös tulosten seuraaminen on yksilöllistä.

Liikunnan fysiologiset lähtökohdat siirtoleikkauksen jälkeen

Sydänsiirteen pulssitaso on levossa suhteellisen korkea (80–100 lyöntiä/min), koska siitä puuttuvat vagaaliset, sykettä hidastavat hermoyhteydet. Pitkäkestoisen ja voimakkaan liikunnan vaikutuksesta sympaattisen hermoston hermopäätteistä vapautuvat katekoliamiinit nostavat sydämen sykettä noin 10 minuutin viiveellä. Tämän vuoksi liikuntaa tulee edeltää riittävä lämmittely ja liikunnan on hyvä päättyä vähitellen. Sternumin kipu sekä mahdollisesti leikkauksen aikana tulleet hermojen venytyksestä johtuvat kivut ja rintarangan pikkunivelten vammoista johtuvat kivut saattavat vaikeuttaa alkuvaiheen liikuntaa. Hyvä kivun hoito on välttämätöntä. Voimakkaita ja riuhtovia ylävartalon liikkeitä, raskaiden taakkojen nostamista ja kantamista sekä raskaita ylävartalon lihasvoimaharjoitteita on syytä välttää, kunnes rintalasta on täysin luutunut. Luutuminen kestää tavallisesti 8–12 viikkoa.

Potilaan leikkausta edeltävä lihasvoima ja –kestävyys sekä energiavarastot vaikuttavat alkuvaiheessa harjoittelun sisältöön sekä liikunnan kestoon ja tehoon. Ensimmäisissä harjoituksissa leikkauksen jälkeen anaerobinen kynnys saatetaan saavuttaa hyvinkin pienellä rasituksella. Kaikki liikunta toteutetaan lisäten asteittain lihastyön intensiteettiä potilaan suorituskyvyn rajoissa. Harjoittelu on monipuolista ja tavoitteellista; sisältöä, intensiteettiä ja eri osa-alueisiin (lihasvoima, kestävyyskunto, koordinaatio ym.) keskittyvää. Harjoittelu on kokonaisvaltaista, esimerkiksi eri lihasryhmät vuorottelevat harjoitusten välillä.

Sydämen vajaatoiminnan aikana usein kehittynyt munuaisten vajaatoiminta elpyy vähitellen leikkauksen jälkeen. Hyljintää estävä lääkehoito kuormittaa kuitenkin osaltaan munuaisia ja on mahdollista, että pian siirtoleikkauksen jälkeen munuaisten toimintahäiriö pitkittyy ja kehoon kertyy nestettä. Kudosturvotukset voivat lisätä hengitystyötä, heikentää kaasujen vaihtoa keuhkoissa, haitata lihasten aineenvaihduntaan sekä rajoittaa raajojen nivelten liikeratoja. Elektrolyyttihäiriöt heikentävät lihassupistusta ja voivat aiheuttaa lihaskramppeja.

Hylkimisen estolääkkeet voivat aiheuttaa häiriöitä lihasten hermotukseen (neuropatia).

Aktiiviseen liikuntaan ja harjoitteluun tottumattomalle liiallinen äkkinäinen lihasharjoittelu saattaa aiheuttaa lihaskudoksen vaurioitumista, rabdomyolyysia. Lihaskudoksen vaurioituessa lihaksista vapautuu valkuaisaineita, joiden poistaminen elimistöstä kuormittaa munuaisia. Lihasten lievä kipeytyminen fyysisen harjoittelun jälkeen on kuitenkin alkuvaiheessa väistämätöntä, eikä estä harjoittelun jatkamista levon jälkeen. Tottumattomuus harjoitteluun saattaa aiheuttaa nivelten ja jänteiden kipeytymistä. Ilmiö on sama kaikilla ihmisillä, jotka lisäävät selvästi liikunnan määrää. Palauttavat harjoitteet sekä lihashuolto ennaltaehkäisevät kipeytymistä. Harjoittelun edetessä ja lihaskunnon kehittyessä kivut väistyvät.

Fysioterapia teho-osastolla

Tehohoito kestää tavallisesti 4–7 vuorokautta sydämensiirron jälkeen. Potilas pyritään vieroittamaan respiraattoriin mahdollisimman nopeasti, tavallisesti jo vuorokauden sisällä leikkauksesta. Keuhkojen tuuletusta parantava, limaa irrottava ja atelektaaseja aukaiseva hengitysterapia aloitetaan välittömästi, kun potilas on vieroitettu hengityskoneesta.

Hengitysharjoituksissa käytetään puhalluspulloa. Yskimisen helpottamiseksi haavat on tuettava hyvin ja kivunhoidon on oltava tehokasta. Potilas autetaan istumaan, seisomaan ja ottamaan askelia sen verran kuin ympäristö (iv-lääkitys, valvontamonitorit, dreenit ym.) sallivat. Potilasta avustetaan myös useita kertoja päivässä istumaan sängyn vieressä olevaan nojatuoliin pystyasennon lisäämiseksi.

Kun potilas on kytketty respiraattoriin, fysioterapia sisältää asentohoidon sekä passiivisen ja mahdollisuuksien mukaan myös aktiivisen liikehoidon ja lihasvoimaharjoittelun. Jos hengityskoneesta vieroittaminen pitkittyy ja potilaalla on trakeostomia, voidaan mobilisaatio aloittaa jo hengityskonehoidon aikana.

Aktiivinen, suorituskykyä parantava liikunta voidaan yleensä aloittaa, kun sydän- ja verenkiertoelimistön tila vakiintuu ja lääkityksen tarve vähenee. Kuntopyöräharjoittelu aloitetaan tavallisesti 2.–5. päivänä leikkauksen jälkeen. Harjoittelu voidaan aloittaa polkemalla restoraattoria istuma-asennossa, jos potilaan voimat ja tasapaino eivät vielä riitä kuntopyörän satulaan nousemiseen.

Jo tehohoitovaiheessa aloitetaan kevyet harjoitukset käsi- ja tarrapainoilla, vastuskuminauhalla tai esimerkiksi stepperillä, jos potilaan tila sen sallii. Näin saadaan vaihtelua ja monipuolisuutta harjoituksiin. Alusta lähtien on tarkoitus kannustaa ja rohkaista potilasta omatoimisuuteen päivittäisissä toiminnoissa ja harjoittelussa (taulukko 1). Potilaalle on tärkeä kertoa säännöllisen, asteittain etenevän liikunnan merkityksestä lihaskunnon turvallisessa kohottamisessa. Potilaan kanssa yhteistyössä asetetaan fysioterapian ja kuntoutuksen tavoitteita.

Taulukko 1. Liikunnan tavoitteet ja toteutus ennen sydämensiirtoa ja sen jälkeen.

Ennen leikkausta Sairaalavaihe 2-5 viikkoa Toipilasvaihe Kunnon ylläpitovaihe
Leikkauksen odottaminen Tehohoito

4-7 vrk

Osastohoito

3-5 vko

Omatoiminen harjoittelu

1-6 kk

 
Liikunnan tavoitteet
Ylläpitää ja parantaa toiminta-ja suorituskykyä sekä työkykyä työssä käyvillä Ehkäistä vuodelevosta ja anestesiasta johtuvia komplikaatioita (limaisuus, atelektaasit, keuhkokuume, laskimotukokset) Potilaan mobilisoituminen liikkuvaksi

 

Kuntoutuminen päivittäisiin toimintoihin ja työelämään

 

Fyysisesti aktiivisen elämäntavan omaksuminen
Ylläpitää kelpoisuutta leikkaukseen Hoitaa mahdollisesti ilmaantuneita ongelmia  

Liikuntaan liittyvien pelkojen poistaminen

 

   
Ylläpitää ja parantaa lihaskuntoa; tavoitteena mahdollisimman hyvä lihaskunto osana sydämen vajaatoiminnan hoitoa ja lähtökohta leikkaukseen ja sen jälkeiseen kuntoutukseen Kuntoutuminen leikkauksesta ja leikkausta edeltäneestä sairauden aiheuttamasta suorituskyvyn laskusta käynnistyy

 

Motivoituminen kuntoutumaan

 

Yksilöllisen harjoitusohjelman omaksuminen ja toteuttaminen osana fysioterapiaa

   
Liikunta
Suoritus- ja toimintakyvyn kartoitus

Yksilöllisten liikuntatottumusten kartoitus, nykytilanne liikunnan ja harjoittelun suhteen

Preoperatiiviset mittaukset ja arviointi

Yksilöllisen harjoitusohjelman laatiminen

Preoperatiivinen ohjaus;

hengitysharjoitukset

yskimistekniikka ja haavan tukeminen

asento vuoteessa ja vuoteesta nousu

 

Hengitysharjoittelu

Hengityksen syventäminen, palleahengitys

PEP- pullopuhallus

Ryhti- ja liikkuvuusharjoittelu

Lihasvoimaharjoittelu

Kestävyysharjoittelu, mm.  kuntopyöräharjoittelu, intervalliharjoittelu

 

Monipuolinen harjoittelu

Optimaalisen liikunnan tehon määrittäminen

Liikunnan aikana seurattavat kuormitusvasteet

Harjoittelumuodot;

kestävyys

intervalliharjoittelu, HIIT

lihasvoima

liikkuvuus

tasapaino

 

Harjoittelumuodot;

kestävyys

intervalliharjoittelu, HIIT

lihasvoima

liikkuvuus

kehon hallinta, koordinaatio

arki-, hyöty- ja työmatkaliikunta

työliikunta

Fysioterapia vuodeosastolla

Sydämensiirtopotilas siirtyy vuodeosastolle tavallisesti 4–7 päivää leikkauksen jälkeen. Potilas voi tehdä kävelylenkkejä osastolla heti, kun hänen vointinsa ja toimintakykynsä sen sallii. Tässä vaiheessa aloitetaan myös säännöllinen kuntosaliharjoittelu. Matala valkosolujen ja neutrofiilien määrä edellyttää eristystoimia, ja silloin joudutaan rajoittamaan myös liikkumista potilashuoneen ulkopuolella. Hyljinnän aikana kuormittavasta harjoittelusta pidetään taukoa.

Harjoittelun laatua, määrää ja intensiteettiä arvioidaan päivittäin sen mukaan, miten potilaan tila muuttuu ja kuntoutuminen etenee. Yleiskunnon paraneminen on yleensä nopeaa, jos harjoittelu pääsee käyntiin varhain ilman toipumista hidastavia infektiota tai komplikaatiota.

Sydämensiirron jälkeen lihasten verenkierto paranee koko elimistössä ja lihassolut saavat enemmän energiaa. Ensimmäisten harjoitusviikkojen aikana lihasvoiman lisääntymiseen vaikuttavat kuitenkin myös hermostolliset tekijät. Sydänsairaudesta johtuva vähentynyt liikunnan määrä on saattanut heikentää hermojen ja lihasten yhteistyötä. Heikentyneen yhteistyön takia lihasharjoitteiden tulee olla mahdollisimman monipuolisia, jolloin saadaan monipuolisten ärsykkeiden kautta käyttöön enemmän uusia lihasten motorisia yksikköjä.

Kestävyysharjoittelu muodostuu sairaalahoidon aikana pääasiassa kävelystä ja kuntopyöräilystä. Harjoittelun tehoa voidaan pitää yllä muuttamalla päivittäin harjoitteita, niiden kestoa, intensiteettiä ja toistomääriä. Eri päivinä voidaan lisäksi painottaa kestävyysominaisuuksia, voimaominaisuuksia, liikkuvuutta tai tasapainoa ja koordinaatiota. Harjoitteluohjelmassa tulee olla myös palauttavia harjoitteita sekä aikaa palautua. Väsyneen tai ylirasittuneen elimistön harjoittaminen ei anna toivottua harjoitusvastetta.

Lihasvoimaharjoittelu toteutetaan fysioterapeutin ohjauksessa kuntosalilla sekä vapailla painoilla ohjattuna ja omatoimisesti harjoitellen. Potilaalle ohjataan alusta alkaen lihasvoimaharjoitteita, joita voi suorittaa kehon vastuksella, käsi- ja tarrapainoilla tai vastuskuminauhalla. Lihaskestävyysharjoittelun suhteen potilas saa myös ohjeet fysioterapeutilta. Harjoittelun on tarkoitus jatkua keskeytymättä, kun potilas pääsee sairaalasta kotiin. Kardio-respiratorisen kunnon kehittämisessä ohjataan potilasta, hän toteuttaa harjoittelua ensin ohjattuna jatkaen myöhemmin myös omatoimisesti.

Harjoittelun on oltava pitkäjänteistä, nousujohteista sekä riittävän tehokasta, jotta lihaskunto ja hengitys- ja verenkiertoelimistön kunto paranevat.

 

Harjoitteluohjeet kotiutuessa ja liikunta kotona

Potilaat kotiutuvat tavallisesti 3–5 viikon kuluttua siirtoleikkauksesta. Sairaalahoidon aikana potilasta rohkaistaan fyysisesti aktiiviseen elämäntapaan sekä ohjataan ja motivoidaan liikkumaan itsenäisesti. Liikunnan tulee olla toiminta- ja suorituskykyä kehittävää ja ylläpitävää. Jos toipilasvaiheessa ilmenee ongelmia, tulee potilaalla olla mahdollisuus ottaa yhteyttä omaan hoitavaan lääkäriinsä.

Sydän- ja verenkiertoelimistön kuntoa kohotetaan mm. kestävyysliikunnan avulla. Parantava vaikutus saadaan, kun liikunta on päivittäistä tai lähes päivittäistä ja kohtuullisesti kuormittavaa.

Jos potilaan liikunta ja harjoittelu on ollut ennen sydänsiirtoa hyvin vähäistä saattavat arkeen liittyvät päivittäiset toiminnot ja itsensä hoitaminen olla riittävän kuormittavia harjoituksia aluksi sairaalasta kotiutumisen jälkeen. Kävelyillä käynti aloitetaan välittömästi kotiutumisen jälkeen, kävelylenkkien pituus/ kesto määräytyy yksilöllisesti potilaan fyysisen kunnon mukaan. Kävelylenkkejä pidennetään ja lenkkien kuormitusta lisätään asteittain esimerkiksi mäkisessä maastossa. Kävelyn jälkeen tulee olla hyvä olo.

Kävelysauvojen käyttö lisää liikunnan tehoa. Kävelysauvoja voi käyttää kotiutumisen jälkeen aluksi tasapainon tukena, kun potilas liikkuu ulkona etenkin talviliukkailla. Kahden kuukauden kuluttua leikkauksesta kaikki sydämensiirtopotilaat voivat aloittaa tehokkaan sauvakävelyn, mikäli rintalasta on luutunut hyvin. Ensimmäisen 1-2 kuukauden aikana tavoitteena on, että liikuntasuoritukset kestävät tunnin kerrallaan.  

Kestävyysharjoittelua voi toteuttaa myös kuntopyörällä. Intervalliharjoittelu soveltuu usein tasavauhtista harjoittelua paremmin sydänsiirtopotilaan kestävyyskuntoa sekä kardiorespiratorista kuntoa kehittäväksi harjoitusmuodoksi. HIIT (High Intensity Interval Training) voidaan ottaa osaksi harjoitusohjelmaa toipilasajan jälkeen yksilöllisen harkinnan perusteella. HIIT:n on todettu mm. parantavan merkittävästi maksimaalista hapenottokykyä, alaraajojen lihasvoimaa ja –kestävyyttä sekä suorituskykyä ja edistävän suotuisaa kehon koostumusta sydänsiirron saaneilla. Kestävyysharjoittelua voi monipuolistaa tavallisesti kolmen kuukauden kuluttua siirrosta, kun leikkaushaavat ovat parantuneet, rintalasta on luutunut ja lääkitys vakiintunut. Kestävyyskuntoa parantavia lajeja ovat muun muassa hiihto, uinti, pyöräily, soutu ja luistelu sekä kestovoimaa kehittävä kuntosaliharjoittelu.

Lihasvoimaa ja –massaa menetetään usein ennen sydänsiirtoa sydämen vaikean vajaatoiminnan seurauksena. Onkin tärkeää ottaa lihasvoimaa kehittävä harjoittelu säännölliseksi osaksi sydänsiirron jälkeistä harjoitusohjelmaa alusta alkaen.  Lihasvoimaharjoittelu lisää ja ylläpitää lihasvoimaa ja –massaa, vähentää nivelten kuormitusta ja ylläpitää hyvää ryhtiä. Hyvä lihaskunto ylläpitää myös tasapainoa.

Liikuntamuotoja, harjoituksen tehoa, toistoja ja nopeutta vaihtelemalla voidaan kehittää lihasten erilaisia ominaisuuksia: nopeutta sekä perus-, maksimi- ja kestovoimaa. Monipuolinen harjoittelu kehittää myös hermostollisia ominaisuuksia.

Tasapainoa, koordinaatiota ja nivelten liikkuvuutta parantavat ja ylläpitävät harjoitukset kuuluvat myös ohjelmaan. Hyvää tasapainoharjoittelua on muun muassa käveleminen vaihtelevassa maastossa, tanssi tai kehon hallintaa kehittävä harjoittelu kuntosalilla.

 

Fyysisen kunnon ylläpitäminen

Sydämensiirron jälkeen tarvitaan hyvää lihasten, luuston ja hermolihasjärjestelmän kuntoa, jotta tuki- ja liikuntaelimistön toimintakyky paranee ja pysyy hyvänä. Hylkimisenestolääkitys vaikuttaa epäsuotuisasti näihin kaikkiin osa-alueisiin. Liikunta kuitenkin ennaltaehkäisee ja jossakin määrin korjaa näitä haittoja.

Sydämensiirron saaneiden maksimaalinen syke jää noin 70-80 prosenttiin verrattuna terveisiin saman ikäisiin, vaikka he saavat liikunnan avulla samantyyppisiä rasitusvasteita kuin terveet. Sykereservi, maksimaalinen hapenottokyky ja verenpaineen vaihtelu jäävät myös pienemmiksi kuin terveillä. Sydänsiirron saaneiden sydämen hermotus uusiutuu jossakin määrin. Sydänsiirron saaneen sykevaste rasituksessa nopeutuu ajan kuluessa jonkin verran. Yksilöllisiä eroja on; joillakin sydänsiirron saaneilla sykevaste, maksimisyke ja maksimaalinen hapenottokyky ovat mainittua lähempänä terveiden saman ikäisten vertailuarvoja.

Aktiivinen arkiliikunta saa aikaan monia myönteisiä terveysvaikutuksia myös sydämensiirron jälkeen (taulukko 2). Arkiliikunta auttaa hallitsemaan painoa ja virkistää mielialaa. Luonnossa liikkuminen, marjastaminen, puutarhanhoito, portaiden käyttäminen hissin sijasta sekä kauppa- ja työmatkojen käveleminen ovat esimerkkejä arkiliikunnasta, jossa yhdistyvät huvi ja hyöty.

Taulukko 2. Eri liikuntamuotoja ja niiden suositeltavia tehoja.

Harjoittelumuodot Tavoitteet Teho ja määrä
Kestävyysharjoittelu

isoja lihasryhmiä kuormittavat lajit, myös intervallityyppisesti

kävely, sauvakävely, juoksu, pyöräily, kuntopyöräily, hiihto, tennis, sulkapallo, salibandy ym. pelit, tanssi, golf, uinti, vesivoimistelu, vesijuoksu, soutu

maksimaalinen hapenottokyky ­

sydämen minuuttitilavuus ↑­

verenpaine ja syke ↓ levossa ja submaksimaalisessa rasituksessa

osteoporoosin riski ↓

sepelvaltimotaudin vaaratekijät ↓

rasva- ja sokeriaineenvaihdunta ­↑­

painonhallinta ­

arkielämästä selviytyminen ­↑­

lähes päivittäin

yhteensä vähintään 30 minuuttia

rauhallinen aloitus tai riittävä alkulämmittely, harjoitus lopetetaan vähitellen

Huom. Jos on todettu sepelvaltimoissa ahtaumia, sykeraja alle 130 lyöntiä minuutissa

 

Lihasvoimaharjoittelu

kuntopiirityyppisesti (vapailla painoilla tai kuntosalilaitteilla)

ylä- ja alavartalon sekä raajojen isojen lihasryhmien harjoitteita

 

 

työssä ja arjessa tarvittava toimintakyky ­↑

lihasvoima ja -kestävyys ­↑

suorituskyky ­↑

sepelvaltimotaudin vaaratekijät

rasva- ja sokeriaineenvaihdunta ­↑

osteoporoosin riski ↓

ryhti ­↑

tasapaino ­↑

nivelten kuormitus ↓

Kolme kertaa viikossa

50–70 % maksimisupistusvoimasta

2–3 sarjaa, 8–15 toistoa (toistomäärät vastuksen suuruudesta riippuen), harjoitteiden välillä 1-2 minuutin lepotauko, 8–10 harjoitetta

Vastusta lisätään asteittain siten, että harjoitteessa teho pysyy riittävän korkealla tasolla

Harjoitusliikkeitä kannattaa vaihdella säännöllisin väliajoin

4–6 viikon lihasvoimaharjoittelun jälkeen väsymykseen asti

 

Liikkuvuusharjoittelu

ylä- ja alavartalon sekä raajojen liikeradat

leikkauksen jälkeen liikkuvuus ­↑

liikuntavammat ↓

2–3 päivänä viikossa

venytyksen kesto 10–30 sekuntia

tehokas venytys, ei kipua

normaali hengitys

Arki-, hyöty- ja työmatkaliikunta, osana 30 minuutin päivittäistä liikunta-annosta
 

Kävelemällä tai pyöräilemällä kauppa- ja työmatkat, kävelemällä portaita aina kun siihen on tilaisuus, lisäämällä askelia arkipäivään saadaan vauhditettua aineenvaihduntaa ja energiankulutusta.

Erilaiset liikuntaa vaativat kotiaskareet, kuten puutarhan hoito, pihatyöt ja ripeätahtinen siivoaminen, ovat hyvä keino lisätä päivittäistä liikkumista.

 

”Jokainen askel kannattaa ottaa”

5 000 askelta vuorokaudessa on välttämätön määrä päivän askareiden hoitamiseen

9 000 askelta (7 km) riittää hyvään terveyskuntoon

13 000 askelta (10 km) on ihanteellinen määrä hyvään terveyskuntoon

12 000–14 000 askelta vaaditaan hyvään painonhallintaan

½ tunnin reippaan kävelyn aikana otetaan 3 000–4 000 askelta

Työliikunta
Henkilöt, jotka jatkuvasti kävelevät suurimman osan työajastaan kuten postinkantajat tai henkilöt, jotka kantavat ja nostavat painavia taakkoja, saavuttavat työssään terveyshyötyjä.

Sellaisten henkilöiden, joiden työpäivään sisältyy vain kevyttä tai kohtalaista liikuntaa, tulee lisätä liikkumista vapaa-ajalla.

kevyt työ on pääasiassa istumatyötä

kohtuullisen raskas työ edellyttää seisomista ja jonkin verran liikkumista

raskas työ edellyttää jatkuvaa liikkumista ja ainakin jonkin verran esineiden kantamista

 

Liikuntaa tulee keventää tai välttää, jos potilaalle tulee merkkejä terveydentilan heikentymisestä

  • Rejektio
  • Infektio
  • Rytmihäiriötaipumusta
  • Neurologisia oireita
  • Ahtaumia siirteen sepelvaltimoissa. Syketaso on pidettävä harjoituksissa alle 130 lyöntiä minuutissa. Liikunnan aikana potilaan on seurattava omia tuntemuksiaan, erityisesti jaksamisen muutoksia ja hengenahdistuksen ilmaantumista. Sykemittari on helppo tapa seurata sykkeen nousua. Liikunta tulee keskeyttää, jos potilaalle tulee hengenahdistusta, huimausta, poikkeavaa väsymistä tai rytmihäiriötuntemuksia.
  • Flunssa tai muu sairaus.

Kuumeen jälkeen liikuntaa saa harrastaa aikaisintaan, kun kuumeettomia päiviä on ollut kaksi kertaa enemmän kuin kuumeisia päiviä. Hyljintään viittaavat sydämen vajaatoimintaan sopivat oireet kuten heikentynyt rasituksensietokyky ja hengenahdistus, rytmihäiriö, verenpaineen lasku, kuume ja flunssan kaltaiset oireet, turvotus, ruokahaluttomuus tai yleistilan lasku. Sydämensiirrosta kuntoutuneet henkilöt voivat osallistua muun muassa kuntien yleisiin liikuntaryhmiin.

 

Sanasto

 

Lue lisää

Braith RW, Edwards DG. Exercise following heart transplantation Sports Med 2000; 30(3): 171–92.

Braith RW, Magyari PM, Fulton MN, Aranda J Jr, Walker T, Hill JA. Resistance exercise training and alendronate reverse glucocorticoid-induced osteoporosis in heart transplant recipients. The J Heart Lung Transplant 2003; 22(10): 1082–90.

Costanzo et al. The ISHLT Guidelines For The Care Of Heart Transplant Recipients (Guidelines) J Heart Lung Transplant 2010;29(8):914-956.

Dourard H, Parrens E, Billes MA ym. Predictive factors of maximal aerobic capacity after cardiac transplantation. Eur Heart J 1997; 18: 1823–8.

Haykowsky M, Eves N, Figgures L, Koller M, Burton J, Tymchak W. Early initiation of aerobic and resistance training improves peak aerobic power, leg-press maximal strength and distance walked in six minutes in recent cardiac transplant recipients. J Heart Lung Transplantat 2003; 22: 179.

Kavanagh T. Exercise rehabilation in cardiac transplantation patients: a comprehensive review. Europa Medicophysica 2005; 41: 67–74.

Kobashigawa JA, Leaf DA, Lee N ym. A controlled trial of exercise rehabilitation after heart transplantation. N Engl J Med 1999; 340: 272–7.

Liikunta (online). Käypä hoito –suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Käypä hoito -johtoryhmän asettama työryhmä. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim; Helsinki 2016.

Lund LH, et al. The registry of the International Society for Heart and Lung Transplantation: thirty-first official adult heart transplant report--2014; focus theme: retransplantation. J Heart Lung Transplant. 2014 Oct;33(10):996-1008.

Nytrøen K, Gullestad L. Exercise after heart transplantation: An overview. World J Transplant. 2013 Dec 24; 3(4): 78–90.

Nytrøen K, Rustad LA, Aukrust P ym. High-intensity interval training improves peak oxygen uptake and muscular exercise capacity in heart transplant recipients. Am J Transplant. 2012 Nov;12(11): 3134-42.

Ponikowski P, et al. 2016 ESC Guidelines for the diagnosis and treatment of acute and chronic heart failure. Eur J Heart Fail. 2016 Aug;18(8):891-975.

Tegtbur U, Busse MW, Jung K, Pethig K, Haverich A. Time course of physical exercise rehabilitation late after heart transplantation. J Heart Lung Transplant 2005; 24: 270–4.

Tudor-Locke C, Bassett Jr DR. How many steps/day are enough? Preliminary pedometer indices for public health. Sports Medicine 2004; 34 (1): 1–8.

Työryhmä

Annukka Alapappila, TtM, ft

Linda Ulenius, ft