Sydämen rytmihäiriöt ja liikunta

Rytmihäiriöpotilaan liikuntaohjaus perustuu tietoon rytmihäiriön syntymekanismista, kliinisen rasituskokeen tulokseen ja EKG:n vuorokausirekisteröinnin antamaan informaatioon. Liikuntaohjauksessa on otettava huomioon alla olevien taulukoiden liikuntaan liittyvät ohjeet.

Nopeat rytmihäiriöt ja liikunta

ETEISPERÄISET  RYTMIHÄIRIÖT
Rytmihäiriö Huomioitavaa liikunnassa
  Jos sydän on sairas Jos sydän on terve
Eteisen lisälyönnit

 

Sydänsairauteen liittyvät lisälyönnit arvioidaan kliinisellä rasituskokeella. Rasituksessa syntyvien lisälyöntien tihentymiskynnys huomioidaan liikunnan suunnittelussa niin, että maksimisyke 10 lyöntiä alle tihentymisrajan.

Myös sydänsairauden vaatimat liikuntarajoitukset otetaan huomioon.

Hyvänlaatuiset lisälyönnit vähenevät rasituksessa.

Liikunnalle ei ole rajoituksia.

Supraventrikulaarinen takykardia Vallitsevana esiintyvä eteisperäinen (ei-sinusperäinen) takykardia voi aiheuttaa sydänsairauden, jolloin häiriö tulee hoitaa ennen liikuntaa. Jos takykardia ei ilmene rasituksessa, rajoitukset määräytyvät taustalla olevan sydänsairauden perusteella.

 

Hoidettuna ei rajoituksia

Hoitamattomana rajoittaa liikuntaa, jos pitkään kestävä fyysinen rasitus provosoi rytmihäiriön. Muissa tapauksissa ei rajoituksia.

Jos rytmihäiriö liittyy rasitukseen, sopiva rasitustaso tulee varmistaa kliinisellä rasituskokeella.

Eteisvärinä eli flimmeri Säännöllisen eteisrytmin muuttuminen eteisvärinäksi alentaa maksimisuorituskykyä noin kolmanneksen. Myös kammiovaste ratkaisee suorituskyvyn.

Kuormittavalle liikunnalle ei ole estettä, jos sairaus on stabiili ja rytmi pysyy sinuksessa. Tällöin liikunnan intensiteetti määräytyy taustasairauden perusteella.

Pysyvässä eteisvärinärytmissä liikunnan teho määritellään Borgin RPE-asteikon tai MET-asteikon avulla.

Luotettavan sykelukeman laskemiseen tarvitaan pitkä näyte ja eteisvärinän aikana sykemittarin lukemat vaihtelevat.

Yleensä eteisvärinä ei provosoidu rasituksessa, rajoituksia ei ole vaan liikunnan kuormittavuus perustuu taustasairauteen ja koettuun. kuormittuneisuuteen. Kestävyysliikunnassa sopiva kuormitustaso on 12-15.

Rasituksen provosoimassa eteisvärinän muodossa rasitustaso on pidettävä oletettua sinustaajuutta 10 lyöntiä alempana, jos taso on voitu määrittää esimerkiksi rasitustestillä.

Mahdollisesti myös ennen rasitusta otettava rytmihäiriölääke.

Eteislepatus eli flatteri Kuten eteisvärinässä.

Erityisen tärkeää on varmistua rasitustestin avulla, ettei eteisrytmi siirry kuormituksessa kammioihin rajoittamatta.

Kuten eteisvärinässä.

Erityisen tärkeää on varmistua rasitustestin avulla, ettei eteisrytmi siirry kuormituksessa kammioihin ja aiheuta kammiotakykardiaa eli tilaa, jossa liikuntaa ei suositella.

KAMMIOPERÄISET RYTMIHÄIRIÖT
Rytmihäiriö Huomioitavaa liikunnassa
  Jos sydän on sairas Jos sydän on terve
Kammiolisälyönnit Hoitamattomana on este kuormittavalle liikunnalle.

Taustasairauden hoidon jälkeen liikunnan kuormittavuus määräytyy kliinisen rasituskokeen perusteella. Perussairaus määrää rasituksen rajat.

Rasitus saattaa lisätä kammiolisälyöntien määrää, vaikka perussairaus on stabiili. Tällöin rasitustaso tulee pitää matalana, koska rasitus saattaa provosoida kammiotakykardiaa.

Yksittäiset lisälyönnit eivät rajoita liikuntaa, koska ne tyypillisesti häviävät rasituksessa.
Lyhytkestoinen takykardia Hoitamattomana ehdoton este fyysiselle rasitukselle.

Hoidettuna liikunnan kuormittavuus määräytyy kliinisen rasituskokeen tuloksen perusteella. Tällöin taustasairaus asettaa rasituksen rajat.

Idiopaattinen, sympatikusherkkä kammiotakykardia laukeaa lähes aina fyysisen rasituksen seurauksena.

Hoidettuna ei rajoituksia.

Pitkäkestoinen takykardia Rasituksen rajat määräytyvät taustalla olevan sydänsairauden perusteella. Erityisesti on otettava huomioon sydämen vajaatoiminnan ja iskemian mahdollisuus.

Mahdollisen rytmihäiriötahdistimen hoitorajat tulee tietää. Tällöin rasituksen maksimisyke on ehdottomasti pidettävä 20 lyöntiä alinta rajaa pienempänä.

Hoidettuna ei rajoituksia.
Kammiovärinä Rasituksen rajat määräytyvät taustalla olevan sydänsairauden perusteella. Erityisesti on otettava huomioon sydämen vajaatoiminnan ja iskemian mahdollisuus

Mahdollisen rytmihäiriötahdistimen hoitorajat tulee tietää. Tällöin rasituksen maksimisyke on ehdottomasti pidettävä 20 lyöntiä alinta rajaa pienempänä.

Jos idiopaattinen, noudatetaan sydänsairaiden liikunnan periaatteita.

Periytyvät rytmihäiriöt ja liikunta.

Rytmihäiriö Huomioitavaa liikunnassa
Pitkä QT-oireyhtymä Kilpaurheilua ja äärimmilleen rasittavaa liikuntaa vältetään.
LQT1 (tavallisin) LQT1-potilaat tarvitsevat uintiin liittyviä varotoimia, koska veden paine muuttaa kiertäjähermon toimintaa ja alentaa sykettä.

Rasituksessa tulee välttää elektrolyyttihäiriöihin johtavia tilanteita, kuten runsasta hikoilua ja riittämätöntä juomista.

Joka toisen potilaan maksimisyke on 85 % iänmukaisesta maksimista, mikä on huomioitava harjoitussykkeen määrittelyssä.

Rasitustason määrittely perustuu kliinisen rasituskokeen tulokseen.

LQT2  
LQT3 (harvinainen)  

Hitaat rytmihäiriöt ja liikunta.

Rytmihäiriö Huomioitavaa liikunnassa
Sairas sinus -oireyhtymä Tahdistinpotilaan liikunta riippuu tahdistimen tyypistä ja oireista
Eteis-kammiokatkokset

 

1. asteen AV-katkos

2. asteen AV-katkos

3. asteen AV-katkos

 
Heijasteperäinen hidaslyöntisyys  

Sydämen tahdistaminen

Sydämen tahdistinta käytetään pääasiassa hitaiden rytmihäiriöiden eli bradykardioiden hoitoon. Jos sydämen syke on liian hidas, tahdistin tuottaa tarvittavat sykähdykset. Näin tahdistin siis estää sykkeen liiallisen hidastumisen. Tahdistin toimii tarpeen mukaan ja sen avulla pyritään ylläpitämään sydämen rytmiä mahdollisimman luonnollisena. Tahdistinjärjestelmän tulee tunnistaa (sensing) sydämen oma rytmi ja tahdistaa (pacing) vain sellaisissa tilanteissa, joissa omaa rytmiä ei ole. Rytmin tunnistus tapahtuu erikseen eteisissä ja kammioissa, kuten myös tarvittava tahdistustoiminta.

Tahdistimet säädetään yksilöllisesti. Bradykardian hoidossa tahdistinta käytetään, jos potilaalla on oireinen sinussolmukkeen vika (sick sinus), pysyvä eteis-kammiokatkos (toisen tai kolmannen asteen katkos) tai oireinen heijasteperäinen bradykardia.

Rytmihäiriötahdistimet voivat myös pysäyttää vaikeita, jopa henkeä uhkaavia kammioperäisiä rytmihäiriöitä. Tällöin hoidettavalla potilaalla on ollut vakava rytmihäiriökohtaus, hänet on elvytetty sydänpysähdyksestä tai hänen riskinsä saada vaarallinen rytmihäiriö on hyvin suuri.

Kammiotakykardian ja -värinän hoitoon käytetään rytmihäiriötahdistinta, jos potilaalle on tullut pysyvän kammiovärinä- tai kammiotakykardiataipumuksen takia sydänpysähdys tai tajuttomuuskohtaus tai hänellä todetaan pysyvä taipumus pitkäkestoiseen henkeä uhkaavaan kammiotakykardiaan. Myös sellaista sydäninfarktin jälkitilaa hoidetaan tahdistimella, johon liittyy voimakkaasti heikentynyt vasemman kammion toiminta ja taipumus pitkäkestoiseen kammiotakykardiaan.

Niin sanottua vajaatoimintatahdistinta käytetään, jos vaikeaoireinen sydämen vajaatoiminta jatkuu optimaalisesta lääkehoidosta huolimatta. Hoidon perusteena on, että vasemman kammion toiminta on vahvasti heikentynyt, EKG:ssa nähtävän QRS-heilahduksen kesto on pidentynyt ja vasemman kammion seinämät supistuvat ultraäänitutkimuksen perusteella eriaikaisesti.

Tahdistinhoidolla korjattavat rytmihäiriöt.

  • Bradykardian aiheuttamat oireet
  • Kammiotakykardian ja kammiovärinän pysäyttäminen ja poisto
  • Ennusteen parantaminen sydänsairauteen liittyvän henkeä uhkaavan kammioperäisen rytmihäiriöriskin yhteydessä
  • Sydämen vajaatoiminnan oireiden ja ennusteen parantaminen

Tahdistinhoidon tavoitteena on estää sydämenpysähdys, palauttaa sykkeen normaali vaihtelu ja eteisten ja kammioiden yhteistoiminta.

Tahdistimen asennus ja yleiset toimintaperiaatteet

Sydämentahdistin. (kuva 1)

Tahdistinjärjestelmä koostuu yhdestä, kahdesta tai kolmesta tahdistinjohdosta, elektrodista ja itse tahdistinlaitteesta, generaattorista. Generaattori sisältää virtalähteen ja mikroprosessorin. Tahdistin aistii sydämen oman rytmin. Kun oma rytmi laskee säädetyn rajataajuuden alle, tahdistin antaa sydämeen pienen kivuttoman sähköimpulssin ja käynnistää sen avulla sydämen supistumisen. Jos oma rytmi on riittävän nopea, tahdistin ei anna impulsseja.

Tahdistinjohdot eli elektrodit asennetaan laskimoteitse, tavallisimmin solislaskimon kautta sydämen oikeaan eteiseen (eteiselektrodi), oikeaan kammioon (kammioelektrodi) ja joissakin tapauksissa myös sinus coronarius -laskimon kautta vasemman kammion takapintaan. Johdot yhdistetään generaattoriin, joka jää verisuoniston ulkopuoliseen ihonalaiseen tilaan solisluun alle tai vatsalle. Ihohaava suljetaan tavallisesti itsestään sulavilla ompeleilla ja haava umpeutuu parissa viikossa. Yleensä johdot ja generaattori ovat lähes näkymättömissä, mutta generaattorin voi tuntea käsin. Johdot ja generaattori voivat kohottaa ihoa, jos potilaalla on vain vähän ihonalaista kudosta.

Järjestelmän toimintakykyä ja generaattorin virtalähteen tilaa seurataan säännöllisesti. Säännölliset tarkistukset tehdään erikoispoliklinikoilla, joissa tahdistimen tietoja voidaan lukea ihon päältä erityisillä tietokonepäätteillä. Pitäisikö tähän olla sananen etäseurannasta?

Tahdistimen toimintaa kuvataan viisikirjaimisella kansainvälisellä koodistolla (kuva 2). Ensimmäinen kirjain tarkoittaa tahdistettavaa sydämen lokeroa, toinen kirjain lokeroa, jonka toimintaa tunnistetaan ja kolmas kirjain kuvaa tahdistimen toimintatapaa. Neljännellä kirjaimella ilmoitetaan, onko tahdistustavassa käytössä sykettä nostava tahdistusominaisuus. Viidettä kirjainta käytetään harvemmin. Sen tehtävänä on ilmoittaa erikoistoiminnasta, kuten esimerkiksi rytmihäiriöiden hoitomahdollisuudesta (S = sokki- eli defibrillointiominaisuus).

A → 1. Tahdistettava lokero

    O = ei mitään

    A = eteinen

    V = kammio

    D = eteinen ja kammio

A → 2. Tunnistettava lokero

    O = ei mitään

    A = eteinen

    V = kammio

    D = eteinen ja kammio

I → 3. Tahdistimen toimintatapa

    O = jatkuva tahdistus

    T = tahdistus seuraa omaa sykkeen muutosta

     I = ei tahdistusta, kun sydämen oma rytmi tunnistetaan

    D = molemmat toiminnot

R → 4. Sykevasteisuus

    R = rate response eli sykkeen nosto tahdistimen liikettä

           aistivan sensorin toimesta

    O = ei sykkeen nostoa

S → 5. Defibrillointiominaisuus

    S = sokki

Tahdistustavat

Yhden lokeron tahdistustavassa sydäntä tahdistetaan joko oikeasta kammiosta (kammiotahdistus; VVI, VVIR) tai oikeasta eteisestä (eteistahdistus; AAI, AAIR). Kammiotahdistusta käytetään, jos bradykardiaa aiheuttava vika on eteis-kammiosolmukkeessa tai distaalisessa johtumisjärjestelmässä. Tällaisia vikoja ovat toisen ja kolmannen asteen eteis-kammiokatkokset, jotka liittyvät joko sinusrytmiin tai eteisvärinään. Erityistapauksissa kammiotahdistusta voidaan käyttää myös pelkissä sinussolmukkeen vioissa.

Eteistahdistus soveltuu puolestaan vain sinussolmukkeen vikojen aiheuttamiin bradykardioihin. Tällöinkin edellytyksenä on, että eteis-kammiosolmukkeen johtuminen on normaalia. Sinussolmukkeen vikoja kutsutaan sairaan sinussolmukkeen oireyhtymäksi (sick sinus syndroma).

Kahden lokeron tahdistustavassa (fysiologinen tahdistus, eteis-kammiotahdistus, sekventiaalitahdistus; DDD, DDDR, DDI, DDIR) sydäntä tahdistetaan yhtä aikaa oikeasta eteisestä ja kammiosta normaalin sinusrytmin tavoin. Fysiologista tahdistusta käytetään, kun tarvitaan mahdollisimman luonnollista rytmivian korjausta. Tällaisia tilanteita aiheuttavat sydänsairauden vaatimukset, nuori ikä ja tilanteet, joissa toivotaan mahdollisimman tehokasta sykkeen myötäilyä rasituksen aikana. Näiden potilaiden bradykardian aiheuttajana on eteis-kammiokatkos.

Rytmihäiriötahdistimen (ICD, implantable cardioverter defibrillator) tehtävänä on puolestaan poistaa henkeä uhkaavia kammioperäisiä rytmihäiriöitä, kuten pitkäkestoista kammiotakykardiaa ja kammiovärinää. Se ei varsinaisesti estä rytmihäiriöiden syntyä, vaan tunnistaa kammioperäisen rytmihäiriön sen lyöntitaajuuden perusteella. Tunnistusta auttaa, kun tahdistimeen eritellään myös muita rytmihäiriön ominaisuuksia. Rytmihäiriötahdistin poistaa kammiotakykardian joko tiheällä, rytmihäiriön taajuutta selvästi suuremmalla tahdistustaajuudella (ylitahdistus) tai antamalla sydämen sisäisen sähköisen rytminsiirron (kardioversio). Kammiovärinä hoidetaan aina sydämen sisäisellä sähköisellä rytminsiirrolla (defibrillaatio). Rytmihäiriötahdistin kykenee myös bradykardiatahdistukseen, jos sydänsairauteen tai sen hoitoon liittyy merkittävä hidaslyöntisyys.

Kahden kammion tahdistuksessa sydäntä tahdistetaan samanaikaisesti sekä oikeasta että vasemmasta kammiosta (biventrikulaarinen tahdistus, CRT = cardiac resynchronization therapy). Tätä tahdistusta käytetään erityistilanteissa vaikean sydämen vajaatoiminnan hoidossa.

Rasitukseen mukautuva tahdistus (R = rate responsive pacing) on tahdistustapa, jossa tahdistin suurentaa sydämen sykettä rasitustilaan sopivaksi, kun sydän ei itse kykene sitä tekemään. Tahdistin toteaa rasitustilan vartalon liikettä tai hengitystaajuutta tunnistavien anturien avulla.

Tahdistinhoito ja liikunta

Tahdistinpotilaan liikunnan suunnittelussa on huomioitava tahdistinjärjestelmä, tahdistustapa ja tahdistinhoitoa vaativa sydänsairaus. On myös tiedettävä, miten potilaan sydän toimii, jos tahdistinjärjestelmään tulee vika. Tahdistimesta riippuvaisia ovat sellaiset henkilöt, joille syntyy ilman tahdistinta merkittäviä oireita aiheuttava bradykardia.

Jo tahdistinjärjestelmän asennus asettaa rajoituksia yläraajan ja ylävartalon toiminnalle. On tärkeää tietää, kummalle puolelle tahdistinjärjestelmä on asennettu. Alussa jotkut ylävartalon liikkeet saattavat irrottaa tai siirtää tahdistimen johtoja. Kolmen ensimmäisen viikon ajan on tämän takia syytä rajoittaa tahdistimen puoleisen yläraajan nostoja vaakatasoon. Aktiivisen liikunnan voi tavallisesti aloittaa ensimmäisen seurantakäynnin jälkeen eli 1–3 kuukauden kuluttua tahdistimen asennuksesta. Tahdistinpotilaalle sopivat lähes kaikki liikuntalajit, paitsi ylävartaloon kohdistuvat kontaktiurheilulajit, kuten paini, jääkiekko ja amerikkalainen jalkapallo. Myöskään yläraajoilla tehtävä telinevoimistelu ei sovi tahdistinpotilaalle. Monipuolinen kestävyysliikunta on tahdistinpotilaalle tarpeen, eikä mikään tavanomainen kuntoliikunta ole tahdistimen takia kielletty. Ainoastaan taustalla oleva sydänsairaus voi rajoittaa liikuntaa.

Rytmihäiriötahdistimen johdon vaurioituminen saattaa olla kohtalokasta, koska se voi aiheuttaa häiriösignaaleja. Tahdistin voi luulla niitä rytmihäiriöiksi ja hoitaa niitä turhaan.

Rytmihäiriötahdistimen saaneen potilaan sydämen syketaajuutta tulee seurata huolella rasituksen aikana, koska sykkeen liiallinen nousu saattaa ylittää laitteelle säädetyn rytmihäiriön taajuusrajan. Myös tällöin laite saattaa luulla uutta rytmiä hoidettavaksi rytmihäiriöksi. Tavallisesti potilailla, joilla on rytmihäiriötahdistin, sykkeen liiallista nousua on rajoitettu lääkityksellä. Laitteen säädöt on tunnettava ennen liikunnan aloittamista.

Tahdistinjärjestelmän vaurioituminen voi olla kohtalokasta, jos sydämen rytmi on kokonaan riippuvainen tahdistimesta. Tilanne on tällainen esimerkiksi eteis-kammiokatkosten yhteydessä.

Tehokas liikunta edellyttää, että sydämen minuuttitilavuus suurenee rasitustilanteessa riittävästi. Kaikki tahdistustavat sallivat sen, että sydämen syke nousee rasitustilanteessa luonnollisella tavalla.

Tahdistin voi suurentaa sydämen syketaajuutta kahdella tavalla. Fysiologinen tahdistin seuraa sinussolmukkeen sykettä ja tahdistaa kammioita rasitustilanteessa vastaavasti. Sykkeeseen mukautuva tahdistin (rate responsive) suurentaa syketaajuutta liikettä tai hengitystä tarkkailevien anturien perusteella. Näiden anturien tunnistus- ja reagointiherkkyys voidaan ohjelmoida yksilöllisesti, mikä mahdollistaa sykkeen optimaaliseen suurenemisen.

Yleisimpien tahdistustapojen vaikutus fyysiseen suorituskykyyn

  Tahdistustapa Vaikutus fyysiseen suorituskykyyn
AAI Eteistahdistus Sykkeen nousu rasituksessa saattaa jäädä riittämättömäksi.

Fyysinen suorituskyky normaali tai heikentynyt sen mukaan, miten oma sydän kiihtyy rasituksessa ja millainen on sydämen peruskunto.

AAIR Eteistahdistus, jossa mukana sykettä nostava ominaisuus (rasitukseen mukautuva tahdistus) Syke nousee rasituksessa lihasaktiviteetin tai hengityksen kiihtymisen perusteella, ellei oma rytmi kiihdy.

Sykkeen nousuherkkyys ja sykkeen yläraja ohjelmoidaan yksilöllisesti.

Suorituskyky on parempi kuin pelkän eteistahdistuksen potilailla, koska syke nousee rasituksessa paremmin.

DDI Eteisten ja kammioiden sekventaalinen tahdistus Ei suurenna syketaajuutta.
DDIR Eteisten ja kammioiden sekventaalinen tahdistus, jossa mukana sykettä suurentava sensoritoiminto (rasitukseen mukautuva tahdistus) Syke nousee rasituksessa lihasaktiviteetin tai hengityksen kiihtymisen perusteella, ellei oma rytmi kiihdy.

Sykkeen nousuherkkyys ja sykkeen yläraja ohjelmoidaan yksilöllisesti.

VDD Eteisten ohjaama kammiotahdistus

Yhden johdon fysiologinen tahdistus

Nostaa sykkeen normaalisti sinustaajuuden nousun myötä. Edellytyksenä on hyvä eteisten tunnistus rasituksen aikana. Normaali suorituskyky.
VDDR Eteisten ohjaama kammiotahdistus, mukana sykettä suurentava sensoritoiminto Suorituskyky voi olla lähes normaali tai heikentynyt sykevastetoiminnon säätöjen mukaan.
DDD Täysin fysiologinen tahdistus Suorituskyky on normaali tai lievästi heikentynyt.
DDDR Täysin fysiologinen tahdistus, jossa mukana sykettä suurentava sensoritoiminto Suorituskyky voi olla lähes normaali tai vaihtelevasti heikentynyt.
VVI Kammiotahdistus Ei suurenna syketaajuutta rasituksessa. Suorituskyky heikentynyt, jos oma syke ei nouse lainkaan.
VVIR Kammiotahdistus, jossa mukana sykettä suurentava sensoritoiminto Syke suurenee rasituksessa sensorin säätöjen mukaisesti. Suorituskyky on vaihtelevasti heikentynyt.
ICD Rytmihäiriötahdistin Rytmihäiriön hoitotoiminto ei vaikuta suorituskykyyn. Suorituskyky voi olla normaali, jos sydämen johtoratavikaa ei ole ja sydänsairaus on lievä. Jos samalla tarvitaan bradykardiatahdistusta, suorituskyky määräytyy yllä mainittujen tahdistustoimintojen perusteella.

Kova rasitus saattaa nostaa oman sinussykkeen yli laitteeseen säädetyn rytmihäiriön tunnistusrajan, jolloin laite käynnistää rytmihäiriöhoidon väärin.

Tahdistinhoitoa vaativa sydänsairaus voi rajoittaa liikuntaa. Rytmihäiriötahdistinpotilaan liikuntarajat tulee asettaa erityisen tarkasti, koska jo kammiotakykardia on useimmiten herkkä rasituksen suurentamalle katekoliamiinivaikutukselle. Myös pitkä QT-oireyhtymä ja katekoliamiiniherkkä polymorfinen kammiotakykardia sallivat vain rauhallisen liikunnan. Liikuntasuoritusten rajat voivat olla samoja kuin samanikäisillä ja tervesydämisillä ihmisillä, jos tahdistin on asennettu rappeutuman aiheuttaman johtoratavian vuoksi eikä siihen liity varsinaista rakenteellista sydänsairautta. Tahdistinjärjestelmä voi kuitenkin aiheuttaa joitakin rajoitteita, jotka on otettava huomioon.

Tahdistinpotilaan liikunnassa huomioitavaa

  • Yläraajan liikkeitä tulee rajoittaa tahdistimen asennusviillon vuoksi 3 viikon ajan
  • Tunne tahdistimen tyyppi, tahdistustapa ja taustalla oleva sydänsairaus
  • Käytä RPE-lukua (rating of perceived exertion) suhteessa sykkeen nousuun elimistön kuormittavuuden arvioinnissa
  • Tunne rytmihäiriötahdistimen säädöt
  • Jos potilas on täysin riippuvainen tahdistimesta, on erityisesti vältettävä kontaktilajeja ja muuta liikuntaa joka voi vaurioittaa tahdistinta
  • Valmista hätäsuunnitelma kammioperäisiä rytmihäiriöitä varten. Hätäsuunnitelma varmistaa tehokkaan ja nopean toiminnan hätätilanteessa. Elvytysohjeet löytyvät osoitteesta www.kaypahoito.fi ja hätätilanteiden toiminta- ja ensiapuohjeet osoitteesta www.spr.fi.

Tahdistinkortti

Tahdistinkortti on kansainvälinen asiakirja, jossa kerrotaan tärkeimmät tiedot tahdistimesta. Näitä ovat henkilötiedot, tahdistimen asennustiedot, tahdistimen toimintatapa sekä hoidosta vastaava sairaanhoitolaitos. Tahdistinkortti on pidettävä aina mukana.

Tahdistinkortti.

EUROPEAN PACEMAKER

IDENTIFICATION CARD

Kortissa tulee ilmetä
LASTNAME

FIRST NAME

ID NR

Testi

Tellervo

010101-0101

henkilötiedot
ADDRESS

POSTAL CODE

CITY

TEL-NR

COUNTRY

Testikatu 22 C 20

70100

Kuopio

044-8244012

FINLAND

 
SYMPTOM

ECG

AETIOLOGY

Dyspnea / Heart failure

LBBB+long PR

Cardiomyopathy dilated

tiedot potilaan sydänsairaudesta
DOCTOR

HOSPITAL

ADDRESS

TEL-NR

COUNTRY

A. Doctor

Päijät-Hämeen keskussairaala

15850 LAHTI

+358 38192376

FINLAND

potilasta hoitavan sairaanhoitolaitoksen puhelinnumero
PACEMAKER

SERIAL-NR

DATE OF IMPL

MODE

INSYNC III 8042

PKF738154S

10.2.2006

DDD

asennettu tahdistin, johdin ja asennuspäivä

 

tahdistustapa

VENTRICULAR LEAD

VENTR.SERIAL-NR

DATE OF IMPL

4076

BBL051935V

10.2.2006

kammiojohdon malli, sarjanumero ja asennuspäivä
LV LEAD

LV. SERIAL-NR

DATE OF IMPL

4193

BAA115992V

10.2.2006

vasemman kammion johdon malli, sarjanumero ja asennuspäivä

Tahdistinpotilaat voivat saada lisäksi eri käytäntöjen mukaisesti sairaanhoitolaitoksesta kopio sairauskertomuksesta, johon on kirjattu tahdistimeen ohjelmoituja erityisominaisuuksia kuten syketaajuus, impulssien voimakkuus, sydämenlyöntien tunnistuksen herkkyys ja yksityiskohdat tahdistustavasta (kuva 3). Sairauskertomuksen osassa tulisi olla myös tietoa taustalla olevasta sydänsairaudesta ja sen muista hoitomuodoista.

Turvallisuusnäkökohtia

Sydämen- ja rytmihäiriötahdistin saattaa reagoida sähkömagneettiseen laitteeseen. Vaste sähkömagneettisiin häiriöihin (EMI, electromagnetic interference) riippuu siitä, onko häiriötä aiheuttavan laitteen virta galvaanista, elektromagneettista vai magneettista. Lisäksi vasteeseen vaikuttavat häiriötekijän läheisyys, mahdollinen suojaus ja tahdistimen malli.

Voimakas ulkoinen sähkömagneettinen kenttä voi aiheuttaa sen, että tahdistin tunnistaa kentän aiheuttamat signaalit sydämen lyönneiksi ja lopettaa tahdistamisen. Jos ulkoinen häiriö jatkuu pitkään, tahdistin voi siirtyä niin sanottuun häiriötoimintatilaan. Tällöin se tahdistaa sydäntä jatkuvalla rauhallisella ja säännöllisellä vakionopeudella, mikä sinänsä varmistaa sydämen turvallisen sykkeen. Jos henkilö on täysin riippuvainen tahdistimen toiminnasta, lyhytkin tahdistamattomuus voi pysäyttää sydämen toiminnan hetkeksi kokonaan ja aiheuttaa vaaratilanteen.

Rytmihäiriötahdistin voi puolestaan tulkita sähkömagneettisen häiriön nopeaksi rytmihäiriöksi, mikä johtaa tarpeettomaan rytmihäiriön hoitoon. Varsinaisen tahdistinlaitteen vaurio on erittäin harvinainen.

Käytännössä ongelmatilanteita voi sattua esimerkiksi magneettikuvauksessa, jossa käytettävä sähkömagneettikenttä on niin voimakas, että se saattaa vaurioittaa sydämentahdistinta. Tämän takia magneettikuvaus ei sovi tahdistinpotilaalle. Leikkauksissa käytettävä sähköveitsi käyttää puolestaan radiotaajuista voimakasta sähkövirtaa, joka saattaa aiheuttaa tahdistimelle ongelmia tunnistaa rytmiä. Hetkellisesti myös varashälyttimet ja metallinpaljastimet voivat häiritä tahdistimen toimintaa.

Nykyaikaiset tahdistimet on suojattu hyvin ulkoisia sähköisiä häiriöitä vastaan. Ne on myös tutkittu ja testattu monien muun muassa ympäristöstä tulevien haittavaikutusten osalta sairaalassa, kotona ja työympäristöissä. Yleensä toimintahäiriöt ovat tilapäisiä ja lyhytaikaisia. Tahdistin palaa normaalitilaan, kun häiriö on ohi.

Tahdistimen toimintatapaan tulee pysyviä muutoksia vain hyvin harvoin. Tahdistinhoidosta vastaava erikoispoliklinikka osaa neuvoa, jos epäillään jonkin laitteen aiheuttavan häiriötä tahdistimeen. Esimerkiksi tahdistinpotilaiden leikkaukset suunnitellaan aina huolellisesti.

Kodeissa ja toimistoissa olevat sähköiset laitteet, kodinkoneet ja toimistolaitteet ovat turvallisia, jos ne ovat ehjiä ja hyvässä kunnossa. Käsissä pidettävää kehon rasvaprosenttimittaria tulee kuitenkin välttää. Myöskään kuntosaleissa ja lääkäriasemilla yleistyneet kehonkoostumusta mittavat laitteet eivät sovi tahdistinpotilaalle.

Sykemittarin käyttöä ei suositella, koska sen tahdistinpotilaalta mittaama sykelukema ei ole luotettava. Tahdistimen antamien tahdistusimpulssien voimakkuus on moninkertainen sydämen omien lyöntien tuottamiin signaaleihin verrattuna, ja näiden erilaisten signaalien käsittely voi tuottaa ongelmia sykemittarille. Ongelma korostuu, jos potilaalla on lisäksi lisälyöntejä. Joissakin tahdistimissa olevat erityistoiminnot käyttävät jatkuvaa heikkoa sähkövirtakenttää esimerkiksi liikkeen tai rintakehän sisäisen vastuksen mittaamiseen. Myös se saattaa erehdyttää sykemittaria.

Sykemittarin lähettimen välittämä sähkömagneettinen impulssi ranteessa olevaan vastaanottimeen on lyhyt ja heikko. Tahdistinvalmistaja on järjestänyt sydämentahdistimen ja sykemittarin yhteistoimintatestejä, joissa ei ole havaittu sykemittarin aiheuttavan häiriötä tahdistimeen.

Nykyaikaisissa tahdistimissa on itsessään syketaajuuden tallennin. Tällöin syketaajuus ja sen muutokset näkyvät ohjelmointilaitteella seurantakäynnillä.

Sykemittari ei vaaranna tahdistinpotilaan turvallisuutta. Jos tahdistinpotilas haluaa käyttää sykemittaria, hänen on kuitenkin hyvä keskustella asiasta tahdistinhoidosta vastaavan erikoispoliklinikan lääkärin kanssa.

Fysikaalisia hoitoja ei saa kohdistaa suoraan tahdistimeen. Lämpöä tuottavia hoitoja ei kannata antaa myöskään tahdistimen lähelle, koska lämmenneet kudokset saattavat vahingoittaa tahdistinta. Lyhytaaltohoidot (UKW, curapulse) on kielletty tahdistinpotilailta kokonaan. Pintalämpöhoitoa (IP) ja kylmähoitoa voi käyttää, jos ne eivät kohdistu suoraan tahdistimeen.

Ultraäänihoito ei nykytiedon mukaan vaikuta sydämen- tai rytmihäiriötahdistimen toimintaan. On olemassa kuitenkin pieni mahdollisuus siitä, että tahdistimen yksittäiset lyönnit estyvät, jos se tunnistaa sopimattomasti ultraääniaaltoja. Tämä mahdollisuus pienenee sen mukaan, mitä kauempana hoitoalue on tahdistimesta. Hoito pitää antaa yli 15 senttimetrin etäisyydellä tahdistinlaitteesta, joten esimerkiksi tahdistimen puoleinen olkapää on liian lähellä. Hoito on keskeytettävä välittömästi, jos potilas tuntee hoidon aikana huimausta, heikotusta tai hengenahdistusta.

Transkutaanista hermostimulaatiota (TENS), diadynaamisia virtoja (DIDY), interferenssiä (IF) ja yhdistelmähoitoja (IF + UÄ) ei anneta ylävartalon alueelle. Nämä sähkökipuhoidot voivat hetkellisesti estää tahdistinhoidon, joten niiden antamiseen on syytä liittää EKG-seuranta. Alavartalon ja alaraajojen alueelle näitä hoitoja voidaan antaa myös ilman erityisseurantaa.

Tahdistinpotilaan seuranta

Sydämen tahdistin asennetaan sairaalassa ja sen asentaa erikoislääkäri. Myös hoidon seuranta kuuluu sairaalan erikoispoliklinikalle. Ensimmäinen seurantakäynti on yleensä 1–3 kuukauden kuluttua laitteen asentamisesta, sen jälkeen 1–2 vuoden välein ja tarvittaessa. Seurantaa tihennetään, kun virtalähde alkaa osoittaa ehtymisen merkkejä. Myös tahdistin vaihdetaan sairaalassa.

Ongelmatilanteissa tulee ottaa yhteys tahdistinhoidosta vastaavaan erikoispoliklinikkaan.

 

Lue lisää

American College of Sports Medicine. ACSM’s exercise management for persons with chronic diseases and disabilities. 2. painos. Champaign: Human Kinetics, 2003.

Circulation. 2015 Dec 1;132(22):e262-6. doi: 10.1161/CIR.0000000000000237. Epub 2015 Nov 2.

Circulation. 2015 Dec 1;132(22):e315-25. doi: 10.1161/CIR.0000000000000245. Epub 2015 Nov 2.

Eligibility and Disqualification Recommendations for Competitive Athletes With Cardiovascular Abnormalities: Task Force 1: Classification of Sports: Dynamic, Static, and Impact: A Scientific Statement From the American Heart Association and American College of Cardiology.

Eligibility and Disqualification Recommendations for Competitive Athletes With Cardiovascular Abnormalities: Task Force 9: Arrhythmias and Conduction Defects: A Scientific Statement From the American Heart Association and American College of Cardiology.

Eteisvärinä Käypä hoito -suositus. 16.11.2005, Suomen Kardiologisen Seuran asettama työryhmä.

Huikuri H. Rytmihäiriötahdistinhoito. Teoksessa: Heikkilä J, Huikuri H, Luomanmäki K, Nieminen M S, Peuhkurinen K, toim. Kardiologia. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2000, 814-18.

Kunnamo I, Alenius H, Hermanson E ym., toim. Lääkärin käsikirja. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2006. 8. painos.

Levine BD, Baggish AL, Kovacs RJ, Link MS, Maron MS, Mitchell JH; American Heart Association Electrocardiography and Arrhythmias Committee of Council on Clinical Cardiology, Council on Cardiovascular Disease in Young, Council on Cardiovascular and Stroke Nursing, Council on Functional Genomics and Translational Biology, and American College of Cardiology.

Mustajoki M, Maanselkä S, Alila A, Rasimus M, toim. Sairaanhoitajan käsikirja. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2005. 3. painos.

Pakarinen S, Oksanen T. Tahdistinpotilas yleislääkärin vastaanotolla. Duodecim 2003; 119: 1055-63.

Raatikainen P. Sydämen tahdistimet ja niiden seuranta. Teoksessa Kunnamo I, Alenius H, Hermansson E ym. , toim. Lääkärin käsikirja. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2006, 148-50.

Stewart K. Pacemakers and internal cardiac defibrillatiors. Teoksessa: Ehrman J, Gordon P, Visich P, Keteyian S. Clinical exercise physiology. Champaign: Human Kinetics, 2003, 321-37.

Toivonen L. Tahdistinhoito. Teoksessa: Heikkilä J, Huikuri H, Luomanmäki K, Nieminen M S, Peuhkurinen K, toim. Kardiologia. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2000, 804-13.

Zipes DP, Link MS, Ackerman MJ, Kovacs RJ, Myerburg RJ, Estes NA 3rd; American Heart Association Electrocardiography and Arrhythmias Committee of Council on Clinical Cardiology, Council on Cardiovascular Disease in Young, Council on Cardiovascular and Stroke Nursing, Council on Functional Genomics and Translational Biology, and American College of Cardiology.

Työryhmä

Annukka Alapappila, TtM, ft

Leena Meinilä, ft