Aortan sairaudet ja liikunta

Sisällysluettelo

 

Aortan sairaudet ja liikunnan perusperiaatteet

Perusperiaatteena on, että aortan sairautta sairastavan kannattaa liikkua säännöllisesti ikänsä, toimintakykynsä ja mahdollisten muiden sairauksien sallimissa rajoissa. Joka viikko on hyvä liikkua mahdollisuuksien mukaan yhteensä ainakin kaksi tuntia 30 minuuttia kohtuullisella teholla. Esimerkkejä teholtaan sopivasta liikunnasta ovat pyöräily ja reipas kävely. Liikunnan aikana on tavoiteltavaa hengästyä, mutta puhumisen pitää sujua normaalisti. Hengenahdistusta ei saa ilmetä. Voimakkaasti rasittavaa liikuntaa, hyvin voimakasta ponnistelua ja raskaiden esineiden nostamista ja kantamista on syytä välttää.

Jos aortan sairauden taustalla on sepelvaltimotauti ja tavoitteena on hidastaa valtimoiden ahtautumista, tulee liikkua päivittäin tunnin ajan. Liikunta-annoksen voi koota useammasta lyhyestä liikuntatuokiosta. Mukaan voi mahtua arki- ja työmatkaliikuntaa, liikkumista perheen kanssa ja liikuntaharrastus. Liikunnan tulee sisältää aerobista kuntoa kehittävää ja ylläpitävää harjoittelua. Liikuntamuodoksi sopivat esimerkiksi kävely, uinti, pyöräily tai muu itselleen mieluisa liikuntamuoto. Liikkeelle on hyvä lähteä rauhallisesti, ja vauhtia voi lisätä vähitellen kohtuullisen kuormittavaan liikuntaan saakka. Tärkeää on, että liikunnan aikana ja sen jälkeen on hyvä olo. Kestävyysliikunnan ohella on syytä huolehtia lihaskunnosta ja tehdä kevyillä vastuksilla, kehon isoihin lihaksiin kohdistuvia lihasvoimaharjoitteita ilman voimakasta ponnistelua. Erityisen tärkeää hyvän toiminta- ja suorituskyvyn kannalta on alaraajojen isojen lihasten voiman harjoittaminen ja ylläpitäminen. Liikuntaa kannattaa välttää heti ruokailun jälkeen tai hyvin väsyneenä.

Aortan laajentuma ja liikunta

Rinta-aortan laajentuman yhteydessä on sallittua kevyt tai kohtuullisen kuormittava liikunta, johon ei liity kilpailua. Hyviä lajeja ovat esimerkiksi golf, luistelu (ei jääkiekko), uinti ja snorklaaminen, reipas kävely ulkona tai kävelymatolla, pyöräily, vaeltaminen sopivan kevyessä maastossa sekä nelinpelitennis.

Lääkärin ja fysioterapeutin kanssa tulee keskustella seuraavien lajien sopivuudesta: kori- ja käsipallo, salibandy, squash, sulkapallo, juoksu, hiihto, laskettelu, kaksinpelitennis, jalkapallo, pesäpallo (ei syöksymisiä), moottoripyöräily ja ratsastus. Tarvittaessa harkittavaksi tulee kliinisen rasitustestin toteutus ennen voimakkaasti kuormittavan liikunnan aloitusta.

Sopimattomia lajeja ovat painonnosto, kehonrakennus, kontaktiurheilulajit, purje- ja lainelautailu, vesihiihto, laitesukellus sekä muut lajit, joihin liittyy verenpainetta nostavaa äkillistä staattista kuormitusta tai vaaraa iskusta rintakehän alueelle. Voimakkaita ponnistuksia sisältävässä liikunnassa ja kontaktiurheilussa on riskinä rinta-aortan repeäminen tai dissekaatio. Tämä tulee huomioida myös arkiliikunnassa – samoista syistä esimerkiksi halkojen hakkuu ja lumien luominen on kielletty.

Liikunnan aikana systolinen verenpaine ei saa nousta yli 180 mmHg. Säännöllinen aerobista kuntoa ylläpitävä liikunta ja harjoittelu mm. laskee lepoverenpainetta, leposykettä ja auttaa painonhallinnassa – kaikki edellä mainitut terveysvaikutukset ovat tärkeitä rinta-aortan sairauksissa. Tutkittua näyttöä ei ole siitä, kuinka paljon liikuntaa tulisi harrastaa rinta-aortan laajentumaa sairastavan potilaan, jotta se olisi turvallista sekä terveyttä edistävää. Sen sijaan tutkimusten perusteella on todettu aerobisen liikunnan nostavan valtimoiden keskipainetta (mean arterial pressure) hyvin maltillisesti ja dissekaatio syntyykin vain harvoin aerobisen liikunnan aikana.

Vatsa-aortan laajentumaa sairastavalle pätevät aortan sairauksien liikunnan perusperiaatteet.

 

Aortan sisäkalvon repeämä ja liikunta

Aortan sisäkalvon repeämän yhteydessä normaalit päivittäiset toiminnot, kuten portaiden kulkeminen ovat sallittuja. Kevyt liikunta on suotavaa ja tärkeää toimintakyvyn ylläpitämisessä. Kontaktiurheilua, rasittavaa liikuntaa, hyvin voimakasta ponnistelua ja raskaiden esineiden nostamista ja kantamista on syytä välttää.

Mikäli sisäkalvon repeämä on korjattu leikkauksella, tapahtuu liikuntaohjaus kuten muiden aorttaleikkauksien jälkeen. Ohjauksessa huomioidaan avoleikkauksen (sternotomia, thoracotomia, laparomia) toipilasvaiheeseen liittyvät yksilölliset ohjeet sekä rajoitteet. Jos sisäkalvon repeämän korjauksen yhteydessä on samalla tehty sepelvaltimoiden ohitusleikkaus, tapahtuu liikuntaohjaus kuten muiden rinta-aortan aorttaleikkauksien jälkeen – ohjauksen sisällössä huomioidaan suositukset sepelvaltimotaudin osalta. Jos repeämäkohta on korjattu laittamalla stenttiproteesi, tulee nivusen pistokohdan parantua ennen kuormittavan liikunnan aloittamista kaksi viikkoa.

 

Vatsa-aorttaa ja alaraajoja tukkiva valtimotauti ja liikunta

Valtimotautia esiintyy useimmiten alaraajojen ja lantion alueen valtimoissa, kuten a. iliaca communiksessa ja a. femoraliksessa, mutta myös vatsa-aortassa. Aluksi tukkiva valtimotauti on oireeton, mutta alaraajojen ahtaumien lisääntyessä potilaalle voi tulla niin sanottu klaudikaatio- eli katkokävelyoireisto. Säännöllinen käveleminen vähentää katkokävelyn oireita. Kävelyharjoittelun toimintakykyä parantavaa vaikutusta voidaan selittää useilla mekanismeilla, johon kuuluvat mitattavissa olevat parantuminen endoteelivälitteisessä verisuonten laajenemisessa, uudissuonten muodostuksessa, luustolihaksen aineenvaihdunnassa, veren juoksevuudessa ja tulehdusreaktiossa. Liikunta lisää sydämen pumppaustehoa ja parantaa suorituskykyä.  Kävelyn hyödyt ovat sitä suuremmat, mitä useammin potilas pystyy harjoittelemaan. Kävelyharjoittelu on tehokkaimmillaan sen ollessa suunniteltua ja ohjattua.

Katkokävelyn oireista kärsivien olisi hyvä kävellä 30–60 minuutin kävely kolme kertaa viikossa. Joillakin katkokävely oire tulee esiin jo lyhyemmälläkin ajalla. Tuolloin kävelyajan voi pilkkoa pienempiin osiin päivän aikana ja lisätä kävelyaikaa ja -matkaa vähitellen. Kävelyä voi jatkaa aina lievään kiputunteeseen asti, kivun ilmetessä kannattaa kävelijän pysähtyä ja antaa kivun hellittää. Sen jälkeen kävelyä tulee jatkaa. Kävelyn myönteiset vaikutukset näkyvät suunnilleen puolessa vuodessa. Kävelyn lisäksi suositellaan pyöräilyä, hiihtoa ja uintia, joissa noudatetaan samoja periaatteita kuin kävelyssä. Mikäli tavoitteena on hidastaa valtimon ahtautumista, tulee liikkua päivittäin jopa tunnin ajan, mikäli oireet sen sallivat.

Säännöllinen liikunta vaikuttaa edullisesti tukkivan valtimotaudin riskitekijöihin. Se parantaa veren HDL- kolesterolipitoisuutta ja alentaa LDL- kolesterolipitoisuutta, vähentää veren triglyseridipitoisuutta, alentaa verenpainetta ja auttaa painonhallinnassa, lisää elimistön insuliiniherkkyyttä ja parantaa veren sokeritasapainoa, mikä hidastaa valtimoiden ahtautumista.

 

Aorttaleikkaus ja liikunta          

Ennen leikkausta pyritään säännöllisen liikunnan ja harjoittelun keinoin ylläpitämään ja parantamaan potilaan toimintakykyä sekä leikkauskelpoisuutta. Ennen aorttaleikkausta on hyvä harrastaa kevyttä liikuntaa, mikäli vointi sen sallii. Päivittäinen kävelylenkki, pyöräily tai kuntopyörällä harjoittelu sekä arkiliikunta kuten kevyt siivoaminen ja kaupassa käynti ylläpitävät toiminta- ja suorituskykyä. Rintakehän alueelle kohdistuvan aorttaleikkauksen jälkeen mahdollisesti ilmeneviä tukirankaperäisiä kipuja voi ehkäistä tekemällä ylävartalon lihasvoimaharjoittelua kevyillä vastuksilla tai venyttelemällä rintakehään kiinnittyviä ja olkaniveliä ympäröiviä lihaksia.

Fysioterapeutin preoperatiivisen ohjauksen tavoitteena on valmistaa potilas psyykkisesti leikkaukseen sekä motivoida leikkauksen jälkeiseen toipumiseen, kuntoutumiseen, liikuntaan ja työhön paluuseen. Fysioterapeutti käy ohjauksessaan läpi potilaan kanssa leikkauksen jälkeistä fysioterapiaa ja kuntoutusta, näiden sisältöä, vaikutusmekanismeja, etenemistä ja tavoitteita sekä teho- että vuodeosastovaiheessa. Myös liikuntaan ja harjoitteluun liittyvistä rajoitteista kerrotaan osana ohjausta.

Potilaan tultua LEIKO-yksikköön tai vuodeosastolle leikkausta varten fysioterapeutti ohjaa hänelle leikkauksen jälkeen toteutettavat hengitysharjoitukset. Ohjaus sisältää mm. hengityksen tehostamisen välittömästi leikkauksen jälkeen, PEP-harjoitukset eli pulloon puhalluksen sekä tehokkaan yskimistekniikan. Lisäksi ohjataan alaraajojen perifeeristä verenkiertoa tehostavat liikeharjoitukset sekä turvallinen ja oikeaoppinen istumaan nousutekniikka ja makuulle meno. Rinta-aortan avoleikkaukseen tuleville potilaille siirtyminen makuulta istumaan ohjataan elämänlangan avulla, vatsa-aortan avoleikkaukseen tuleville potilaille siirtyminen ohjataan kyljen kautta.

Leikkausta edeltävän fysioterapeutin haastattelun, tutkimuksen ja mittausten avulla pyritään saamaan kuva siitä, millainen potilaan toiminta- ja suorituskyky on leikkaukseen tullessa. Mittaustulokset kirjataan ja annetaan tarvittaessa potilaalle jatkokuntoutumisen seuraamista varten.

Suositeltavia haastateltavia asioista ja mittauksia

  • Preoperatiivisesti tehdään kaikille leikkaukseen tuleville potilaille keuhkojen toimintatutkimus, spirometria, keuhkofunktiolaboratoriossa.
  •  FVC, nopea vitaalikapasiteetti - sisältyy spirometriaan
  • FEV 1 tai PEF (uloshengityksen sekuntikapasiteetti tai uloshengityksen huippuvirtaus - sisältyy spirometriaan

Rinta-aorttaleikkaukseen tulevalta potilaalta tutkitaan ko. liikkuvuudet

  • Rintakehän liikkuvuus
  • Yläraajojen, rintarangan sekä hartiaseudun liikkuvuus
  • Ryhti
  • EF, ejektiofraktio
  • NYHA -luokka
  • Potilaan toimintakykyyn ja liikuntatottumuksiin liittyvä haastattelu
  • Mahdolliset liikuntarajoitukset

Sairaalahoito kestää rinta-aortan avoleikkauksen (sternotomia, thoracotomia) jälkeen potilaan toipuessa keskimäärin 6-9 vuorokautta. Rinta-aortan avoleikkauksen jälkeen potilaan hoito tapahtuu aina aluksi teho-osastolla. Jos laajentumakohta on korjattu laittamalla stenttigrafti katetriteitse kestää sairaalahoito keskimäärin 2-4 vuorokautta. Teho-osastohoidon tarve arvioidaan yksilöllisesti.

Sairaalahoito kestää vatsa-aortan avoleikkauksen (laparomia) jälkeen potilaan toipuessa keskimäärin 6-8 vuorokautta. Kaikki vatsa-aortan avoleikkauksesta toipuvat potilaat eivät tarvitse teho-osastohoitoa. Jos laajentumakohta on korjattu laittamalla stenttigrafti katetriteitse kestää sairaalahoito keskimäärin 2-4 vuorokautta. Teho-osastohoitoa ei yleensä tarvita.

1. leikkauksen jälkeinen päivä

Rinta-aortan avoleikkauksen jälkeen potilasta hoidetaan ensimmäinen leikkauksen jälkeinen vuorokausi teho-osastolla, tarvittaessa pidempään. Hengityskoneesta vieroittamisen jälkeen fysioterapeutti ohjaa tehostetut hengitysharjoitukset, PEP-pulloon puhallukset sekä ohjaa yskimistekniikassa liman nousemiseksi. Leikkauksen ja anestesian jälkeisten komplikaatioiden (limaisuus, atelektaasi, keuhkokuume, laskimotukokset) ehkäisemiseksi potilas avustetaan istumaan vuoteen reunalle ja seisomaan yleensä ensimmäisenä leikkauksen jälkeisenä päivänä. Potilasta ohjataan suorittamaan omatoimisesti alaraajojen verenkiertoa tehostavia perifeerisiä liikkeitä laskimoveritulppien ennaltaehkäisyksi. Tehohoitovaiheessa hengitysharjoitukset, nojatuolissa sekä vuoteen reunalla istuminen, seisomaan nousut ja askellus sekä päivittäisiin toimintoihin liittyvä liikkeelläolo ovat riittäviä toipumista edistäviä toimintoja. Leikkauksen jälkeisestä kivunhoidosta huolehditaan antamalla säännöllisesti kipulääkettä anestesialääkärin ohjeiden mukaan. Mahdollisuuksien mukaan potilaalle laitetaan ennen leikkausta (thoracotomia, laparotomia) selän epiduraalitilaan kivunhoitoa varten epiduraalikatetri. Rinta- tai vatsa-aortan avoleikkauksen jälkeen keuhkotuuletusta parantavat hengitysharjoitukset potilas suorittaa ohjattuna puhaltaen puhalluspulloon, jonka jälkeen hän yrittää yskiä limaeritteet pois keuhkoista. Leikkaushaavaa on hyvä tukea tyynyllä yskimisen helpottamiseksi. Tämä harjoitus toistetaan. Sen jälkeen potilas avustetaan jalkeille seisomaan ja askeltamaan vointinsa mukaan. Harjoituksen jälkeen potilas avustetaan takaisin makuulle hyvään asentoon.

2. leikkauksen jälkeisestä päivästä eteenpäin

Vuodeosastolle siirtymisen jälkeen hengitysharjoituksia ja liikkumista tuetaan ja ohjataan päivittäin, tavoitteena on lisätä potilaan omatoimisuutta päivittäisissä toiminnoissa sekä ohjata potilasta liikkumaan riittävän usein ja nousujohteisesti matkaa lisäten. Potilaalle kerrotaan nousujohteisen liikunnan merkityksestä leikkauksesta toipumisessa ja kuntoutumisessa, rohkaistaan liikkumaan ja avustetaan tarpeen mukaan. Potilaan toipumisen ja kuntoutumisen edetessä liikuntaa lisätään useisiin kertoihin päivässä. Alkuun suositellaan lyhyitä kävelymatkoja osastolla useita kertoja päivässä liikkuen. Kun potilas kokee liikkumisen turvalliseksi, lisätään kävelymatkan pituutta, ja hän voi lähteä osaston ulkopuolellekin omatoimisesti kävelemään. Tasapainoa tukemaan käytetään aluksi liikkumisen apuvälineitä, kuten rollaattoria. Liikkumisen lisääntyessä myös tasapaino varmentuu ja liikkumisen apuvälineiden tarve yleensä väistyy ensimmäisten leikkauksen jälkeisten päivien aikana. Potilas jatkaa tehostettuja hengitysharjoituksia pulloon puhaltaen päivittäin ohjeen mukaan. Osastovaiheen liikunta on kevyttä, Borgin asteikolla arvioituna RPE 11–13. Ennen kotiutumista arvioidaan porraskävelyä, jos potilaalla on kotona kuljettavana portaat. Portaita tulee nousta ainakin se määrä, mikä kotona on odottamassa. Useimmiten porraskävely sujuu täysin ongelmitta - fysioterapeutin toteuttaman arvion ohella tavoitteena onkin myös rohkaista potilasta porraskävelyn suhteen.

Potilas saa fysioterapeutin yksilöllisen postoperatiivisen ohjauksen ennen sairaalasta kotiutumista. Potilas, joka on ollut sternotomiateitse tehdyssä rinta-aorttaleikkauksessa, saa saman kirjallisen liikuntaohjeen kuin muistakin sternotomiateitse tehdyistä sydänleikkauksista toipuva potilas. Toipilasaika on rintalastan luutumisen ajan, eli 8-12 viikkoa.

Jos rinta-aortan laskevan osan laajentuma hoidetaan leikkauksessa thoracotomiateitse, on leikkauksen jälkeisen toipilasajan kesto 8 viikkoa ja potilas saa thoracotomiateitse leikatun postoperatiivisen ohjeen. Tuolloin leikkauksen jälkeisen toipilasajan ohjeistus ja rajoitteet ovat muilta osin samansuuntaisia, kuin sternotomiateitse tehdyn rinta-aortan leikkauksen jälkeen, mutta toipilasaika on lyhyempi ja painavien taakkojen nostamista ja kantamista määrittää eniten kiputuntemus tarkkojen kilomäärien sijaan.

Jos rinta-aortan laajentumakohta on korjattu laittamalla stenttiproteesi katetriteitse, tulee nivusen pistokohdan parantua ennen kuormittavan liikunnan aloittamista. Kahden viikon ajan tulee välttää myös voimakasta ponnistelua sekä kuormittavaa liikuntaa.

Laparotomiateitse leikatun vatsa-aorttapotilaan liikunnanohjaus tapahtuu 6 viikon ajan vatsakirurgisesta toimenpiteestä toipuvan potilasohjetta noudatellen. Jos laajentumakohta on korjattu laittamalla stenttiproteesi, pitää nivusen pistokohdan parantua ja on vältettävä kahden viikon ajan voimakkaita ponnistuksia vaativia nostoja ym. voimakkaita ponnisteluja sekä kuormittavaa liikuntaa.

Hengitys on usein leikkauksen jälkeen tehotonta ja pinnallista. Anestesia sekä pinnallinen hengitys saattavat aiheuttaa liman kerääntymistä keuhkoputkiin. Sydän- ja rintaontelon leikkaus muuttaa mekaanisesti myös rintakehän toimintaa, mikä vaikuttaa hengitystapaan. Pallean heikentynyt liike vähentää tuuletusta keuhkojen alaosissa. Pleuraneste saattaa estää keuhkojen normaalia laajenemista. Lisäksi vuodelepo ja vähäinen liikkumisen määrä, leikkaushaavan kipu sekä leikkausalueelta tulevat laskuputket voivat vaikeuttaa hengitystä. Kipu heikentää puolestaan hengityslihasten yhteistoimintaa ja pallean aktivaatio on normaalia heikompaa.

Leikkauksen jälkeen tavallisimpia hengityselinkomplikaatioita ovat keuhkojen alaosien atelektaasit ja pleuranesteen kertyminen keuhkopussiin. Palleahermo saattaa joskus vaurioitua leikkauksessa, jolloin pallean kohoasento pienentää keuhkojen tilavuutta. Mahdollisimman puhtaat hengitystiet parantavat kaasujen vaihtoa keuhkoissa. Tupakoinnin lopettaminen mahdollisimman varhain ennen leikkausta on erittäin tärkeää, jolloin vältetään leikkauksen jälkeisiä keuhko-ongelmia, siten edistetään leikkauksesta toipumista.

Palleahengitys on kivuton, tehokas ja rentouttava tapa syventää hengitystä. Pallean kautta on hyvä hengittää sekä puoli-istuvassa asennossa että kylkimakuulla. Hengitysharjoitusten suorittaminen istuen on tehokkaampaa kuin selällä maaten, koska keuhkotilavuus on suurempi pystyasennossa niin verenkierrollisesti, kuin painovoimankin suhteen.  

Hengitystä tulee tehostaa ja makuuasentoa vaihtaa usein. Hengitysharjoitusten avulla hengitys syvenee, atelektaasit aukeavat ja kaasujen vaihto tehostuu. Lima irtoaa ja nousee ylempiin hengitysteihin helpommin pois yskittäväksi. Erityisen tärkeitä hengitysharjoitukset ovat potilaille, joilla alentunut keuhkofunktio esimerkiksi kroonisen keuhkosairauden vuoksi.

Puhalluspulloharjoittelun avulla hengitys tehostuu, koska pullossa oleva vesi ja letku vastustavat uloshengitystä. Kyseessä on siis vastapainepuhallus. Puhalluspulloharjoittelu edistää myös keuhkoputkissa mahdollisesti olevan liman irtoamista.

Leikkauksen jälkeen pulloon puhallusharjoituksia on hyvä tehdä useita kertoja päivässä. Harjoituksia tehdään muutaman tunnin välein, yleensä kymmenen puhalluksen sarjoissa toistetusti. Hengitysharjoituksia jatketaan koko sairaalassaolon ajan. Puhallusharjoittelua on hyvä jatkaa vielä kotonakin, kunnes potilas jaksaa liikkua samalla rasitustasolla kuin ennen leikkausta.

PEP-puhalluspullon käyttäminen

  • Laita litran pulloon vettä noin 10-15 cm. Lisäksi puhaltamiseen tarvitaan noin 60-80 cm pitkä ja halkaisijaltaan 6–10 mm paksu muoviletku
  • Laita muoviletkun pää pullon pohjaan
  • Tee 10–15 palleahengitystä, nenän kautta sisään. Puhalla letkun kautta ulos 3–5 sekunnin ajan niin, että vesi poreilee selvästi.
  • Pidä tauko ja yritä yskiä, mikäli lima on irtoamassa.
  • Puhalla 2–3 sarjaa.

 

Yskimisen tarkoituksena on saada leikkauksen ja anestesian aikana kertynyt lima pois hengitysteistä. Oikea hönkäisy- ja yskimistekniikka helpottavat liman irrottamista keuhkoputkista. Hönkäisyn aikana suu ja kurkunpää pysyvät auki, kun taas yskiessä kurkunpää avautuu ja sulkeutuu yskimisen tahtiin. Voimakasta ja kovaäänistä yskimistä on syytä välttää, koska se rasittaa hengitysteitä, saattaa aiheuttaa ahdistuksen tunnetta ja estää liman nousun. Hönkäiseminen on keuhkoputkille hellävaraista, vie vähemmän voimia ja limakin nousee helpommin ylös. Hönkäisemällä lima saadaan tehokkaasti nostettua suuriin hengitysteihin ja kurkunpäähän, josta sen voi helposti poistaa kevyellä yskäisyllä. Haavan tukeminen käsin tai tyynyllä helpottaa yskimistä. Jos potilaalla on runsaasti limaa ja hän joutuu yskimään paljon, ulkoinen leikkausalueen tuki vähentää kipua ja tukee koko rintakehää.

Asentohoito vuoteessa auttaa kuntoutumaan. Puoli-istuva asento helpottaa hengittämistä ja tehostaa keuhkotuuletusta leikkauksen jälkeen. Kivun salliessa myös kylkimakuuasento on suositeltava. Asennon vaihtaminen tehostaa sekä keuhkotuuletusta että liman poistumista hengitysteistä. Asennonvaihto auttaa myös rentoutumaan ja ehkäisee lihastensiota. Vatsa-alueen leikkauksen jälkeen vuoteesta noustaan istumaan kyljen kautta. Polvet koukistetaan, käännytään kyljelle, jalat lasketaan vuoteen reunan yli ja noustaan istumaan käsillä työntäen. Rintakehän alueen leikkauksen jälkeen sairaalavaiheessa vuoteesta istumaan noustaan elämänlankaa apuna käyttäen. Uloshengitys istumaan nousun ja istumasta makuulle siirtymisen aikana pienentää rintakehän sisälle muodostuvaa painetta. Ensimmäisinä päivinä leikkauksen jälkeen potilas saattaa olla vielä tokkurainen, jolloin em. hengityksen yhdistäminen ylösnousuun ei onnistu käytännössä.

Ryhtiä, liikkuvuutta ja keskivartalon hallintaa ylläpitävät harjoitteet edistävät kuntoutumista. Ylävartalon ja – raajojen ryhtiä ja liikkuvuutta ylläpitävät harjoitteet ovat erityisen tärkeitä rinta-aortan leikkauksen jälkeen ja ne voi aloittaa jo 24 tunnin kuluttua leikkauksesta. Vatsa-aortan avoleikkauksen jälkeen ohjattavat harjoitteet sisältävät myös kevyttä keskivartalon lihaksistoa aktivoivia ja keskivartalon liikkuvuutta ylläpitäviä liikkeitä. Harjoittelu on aluksi kevyttä, kuormitukseltaan RPE 11–13. Liikkeitä tehdään aluksi esimerkiksi 5-8 toistoa kerran tai kaksi päivässä. Toistoja lisätään asteittain, kunnes niitä on 10–15 ja harjoittelua toteutetaan 1-2 kertaa päivässä.

Päivittäiset liikkuvuusharjoitteet edistävät

  • olkanivelten liikeratojen palautumista leikkausta edeltäneelle tasolle
  • hyvää ryhtiä
  • niska-hartiaseudun lihasten rentoutta ja verenkierron vilkastumista
  • kaula- ja rintarangan liikkuvuutta
  • keskivartalon hallintaa
  • verenkiertoa
  • hengityksen tehostumista ja
  • haavojen paranemista.

Jos leikkaus on tehty sternotomiateitse, muutamia yläraajojen lihasvoimaharjoitteita, jotka eivät kuormita rintalastaa, voidaan toteuttaa kevyillä vastuksilla jo toipilasaikana. Tehokkaampi ja suuremmilla vastuksilla toteutettava lihasvoimaharjoittelu aloitetaan kuitenkin vasta kolmen kuukauden kuluttua leikkauksesta, kun lääkäri on todennut rintalastan stabiiliksi eikä rintakehällä tunnu enää kipua tai napsumista. Kaikilla aorttaleikatuilla leikkaushaavan aiheuttama kipu ja kiristys saattavat aiheuttaa muutoksia potilaan ryhtiin. Yläselkä painuu herkästi kumaraan ja olkanivelet kiertyvät eteenpäin. Ryhdin muutosta voi estää tarkkailemalla kehon asentoa eri tilanteissa, pitämällä hartiat rentoina ja hakemalla kävellessä normaaleja yläraajojen myötäliikkeitä. Potilas voi tarkkailla ryhtiään myös ojentautumalla selkä seinää vasten. Rinta-aortta leikkauksen jälkeen ojentautuminen venyttää arpeutuvaa rintalastan tai kyljen leikkaushaavaa niin, ettei se ala kiristää. Tämä on tärkeää myös vatsa-aortan avoleikkauksen jälkeen.

Sternotomiateitse tehdyssä rinta-aortan leikkauksessa rintalasta liitetään yhteen teräslangoilla, jotka jäävät paikoilleen.

Paranemisaikoja

  • Pintahaava 1 viikko
  • Sidekudos 3–4 viikkoa
  • Rustokudos 6–8 viikkoa
  • Rintalasta 8–12 viikkoa

Rintalastan luutumisen aikana on syytä välttää voimakkaita ylävartalon kiertoliikkeitä, äkkiriuhtaisuja ja -tärähdyksiä sekä raskaiden esineiden nostamista ja kantamista. Ensimmäisen kuukauden aikana voi nostaa muutaman kilon painoisia esineitä. Nostot on hyvä tehdä lyhyellä vipuvarrella lähellä vartaloa ja mieluiten kahdella kädellä, jolloin rintalastaan kohdistuva kuormitus on mahdollisimman tasainen. Rintakehällä mahdollisesti tuntuva kivuton napsuminen johtuu kylkiluu-rintalastan liitoksen löysyydestä. Se asettuu muutamassa viikossa.

Vatsa-aortan avoleikkauksen jälkeen painavien taakkojen nostamista ja kantamista on vältettävä 4-6 viikon ajan leikkauksesta, mikä vatsa-aorttaleikkauksen yhteydessä estää myös haavatyrän kehittymisen.

Kotiin päästyä alkaa ns. toipilasvaihe ja se kestää leikkauspäivästä noin 2-3 kuukautta kirurgisesta toteutuksesta sekä potilaan yksilöllisestä kokonaistilanteesta riippuen. Rintakehän alueen (sternotomia, thoracotomia) leikkauksen jälkeen sairaalassa potilas nousee makuulta istumaan elämänlankaa käyttäen.  Kotona vuoteesta nousu tapahtuu ns. blokkina tai kylkimakuun kautta sairausloman ajan.

Päivittäinen liikunta nopeuttaa toipumista aorttaleikkauksesta. Leikkauksen jälkeen yleiskunnon kohottaminen kannattaa aloittaa lyhyillä kävelylenkeillä. Ensimmäisen kuukauden aikana on tärkeä liikkua kevyesti 10–30 minuutin jaksoissa useamman kerran päivässä. Kuormitustasoa voi lisätä omien tuntemusten mukaan: ensin lisätään kävelykertoja, sitten matkaa ja vasta viimeiseksi vauhtia. Porraskävely on suositeltavaa yleiskunnon palautumiseksi. Liikunnan aikana hengitys syvenee ja olo saa tuntua hieman rasittavalta. Kevyet liikuntalajit ovat sallittuja neljän viikon kuluttua leikkauksesta. Vähitellen on suositeltavaa liikkua säännöllisesti kohtuullisella teholla. Uimisen voi aloittaa, kun leikkaushaavat ovat parantuneet ja toipilasajan rajoitteet päättyneet. Uiminen kannattaa aloittaa rauhallisesti ja mielellään lämpöisessä vedessä. Vesiliikunta on hyvä tapa valmistautua uimiseen. Hartioiden ja rintakehän lihaksia on tärkeä harjoittaa ja venytellä joka päivä. Liikkuvuusharjoittelu auttaa pitämään yllä ylävartalon ja yläraajojen liikkuvuutta.

Kestävyysliikunnan ohella on tärkeää huolehtia myös lihaskunnosta. Erityisen tärkeää hyvän toiminta- ja suorituskyvyn kannalta on alaraajojen lihasten voiman harjoittaminen ja ylläpitäminen. Alaraajojen lihasvoimaharjoittelun voi rinta-aortan avoleikkauksen jälkeen aloittaa jo toipilasaikana esimerkiksi kuntosalilla kevyillä vastuksilla. Kuntosalilla ylä- ja keskivartalon lihasten harjoittamista, voimakkaasti kuormittavia liikuntalajeja sekä painavien taakkojen nostamista ja kantamista on vältettävä 8 (-12) viikon ajan rinta-aortan leikkauksesta.

Vatsa-aortan avoleikkauksen jälkeen rasittavia liikuntalajeja kuten kuntosaliharjoittelua sekä kamppailu- ja kontaktilajeja tulisi välttää 8 viikkoa. Vatsa-aorttaleikkauksen jälkeen lihaskuntoa ja liikkuvuutta parantavat liikkeet auttavat vatsalihasten voiman palautumisessa sekä ryhdin korjautumisessa. Kunnon salliessa voi vähitellen palata normaaliin elämään ja omiin tuttuihin harrastuksiin. Jos lääkäri antaa toisenlaisia ohjeita, on niitä noudatettava.

Fyysisenä rasituksena yhdyntä vastaa noin kahden kerroksen kulkemista rappusissa tai kilometrin kävelylenkkiä ilman pysähdyksiä. Rasitusta ja rintakehän kuormitusta voi vähentää sellaisella asennolla, jossa yläraajat eivät ole jännittyneinä eikä ylävartaloa kannatella yläraajojen varassa.

Myös aortta-leikkauksesta toipuvan on syytä liikkua kunnon ylläpitovaiheessa aortan sairauksien liikunnan perusperiaatteiden mukaisesti. Yksilöllisiä liikuntaohjeita tulee noudattaa.

 

Yksilöllisiä liikuntaohjeita aortan sairautta sairastaville

Jokainen kuntoutuja tarvitsee yksilöllisen liikuntaohjelman, koska potilaiden yleinen terveydentila, ikä, leikkauksen jälkeiset mahdolliset komplikaatiot, leikkausta edeltänyt suorituskyky, kuntoutumis- ja liikkumismotivaatio, ammatti ja elintavat ovat hyvin erilaisia.  Aortan sairautta sairastavat ja aorttaleikkauksesta toipuvat saavat yksilöllisiä liikuntaohjeita fysioterapeutilta, sydänhoitajalta, työterveyshuollosta tai kunnan erityisryhmien liikunnanohjaajalta. Säännöllinen liikunta on välttämätöntä kestävyyskunnon, lihasvoiman, tasapainon ja koordinaation sekä nivelten liikkuvuuden parantamiseksi ja ylläpitämiseksi. Samalla säännöllinen liikunta parantaa sydän- ja verenkiertoelimistön toimintaa, sydämen rasituksensietoa sekä suorituskykyä.

 

Liikunnallinen kuntoutus aortan sairautta sairastaville

Aorttapotilaan liikunnallisen kuntoutuksen tarve ja siihen liittyvät erityispiirteet määräytyvät lääkärin arvioinnin perusteella. Lääkäri voi ohjata potilaan fysioterapeutin yksilöohjaukseen, fysioterapeutin ohjaamaan liikuntaryhmään tai kuntoutumiskurssille. Näihin tarvitaan lääkärin hoitomääräys tai hoitoseloste.

Fysioterapeutin ohjaamia liikunnallisen kuntoutuksen ryhmiä järjestetään muun muassa terveyskeskuksissa, sydänyhdistyksissä ja yksityisissä hoitolaitoksissa. Ohjannut fysioterapeutti kirjoittaa palautteen lähettäneelle lääkärille. Parhaimmillaan liikunnallinen kuntoutus toteutuu 2- 3 kertaa viikossa, jolloin kuntoutusjakso kestää noin 1- 2 kuukautta.  Tämän jälkeen hoitava lääkäri arvioi, onko jatkokuntoutukselle tarvetta. Jos ohjatun kuntoutuksen tarvetta ei ole, potilas jatkaa omaehtoisen liikunnan parissa fysioterapeutilta saamiensa ohjeiden mukaisesti.

Ohjattua liikunnallista kuntoutusta suositellaan, jos potilaalla on liikkumisen suhteen pelkoja tai liikkumisen kuormitustasojen löytyminen on erityisen tärkeää. Myös huono fyysinen kunto, ahdistuneisuus ja masentuneisuus ovat syitä hakeutua liikunnallisen kuntoutuksen pariin. Tärkeää on, että liikunnalliseen kuntoutukseen hakeutuva potilas on motivoitunut kuntoutumaan, jotta kuntoutumisesta on tarvittavaa apua.

Erityisesti aorttapotilaille suunniteltua kuntoutusta on tarjolla niukasti. Sydänliitto ja sydänpiirit järjestävät kuntoutumiskursseja, joilla käsitellään sairauden omahoitoa, elintapoja, liikuntaa, psykososiaalista selviytymistä ja sosiaaliturvaa. Lisätietoja osoitteesta www.sydanliitto.fi.

Sanasto

Lue lisää

AHA Scientific Statement, Recommendations for Physical Activity and Recreational Sports Participation for Young Patients With Genetic Cardiovascular Diseases 2004.

American College of Sports Medicine. ACSM`s exercise management for persons with chronic diseases and disabilities. 2. painos.  Champaign: Human Kinetics 2003.

Aortic Dissection. Circulation 2008; 118; e507-e510.

Erbel R, Aboyans V, ym. 2014 ESC Guidelines on the diagnosis and treatment of aortic diseases: Document covering acute and chronic aortic diseases of the thoracic and abdominal aorta of the adult. The Task Force for the Diagnosis and Treatment of Aortic Diseases of the European Society of Cardiology (ESC). Eur Heart J. 2014 Nov 1;35(41):2873-926. 

Fletcher GF, Balady GJ, Amsterdam EA ym. Exercise standards for testing and training: a statement for healthcare professionals from the American Heart Association. Circulation 2001; 104: 1694–740.

Heikkilä J, Huikuri H, Luomanmäki K, Nieminen MS, Peuhkurinen K, toim. Kardiologia. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2000.

Hiratzka LF, Bakris GL, Beckman JA, ym. 2010 ACCF/AHA/AATS/ACR/ASA/SCA/SCAI/SIR/STS/SVM guidelines for the diagnosis and management of patients with Thoracic Aortic Disease: a report of the American College of Cardiology Foundation/American Heart Association Task Force on Practice Guidelines, American Association for Thoracic Surgery, American College of Radiology, American Stroke Association, Society of Cardiovascular Anesthesiologists, Society for Cardiovascular Angiography and Interventions, Society of Interventional Radiology, Society of Thoracic Surgeons, and Society for Vascular Medicine. Circulation 2010;121:e266-e369.

HUS, Meilahden sairaala, fysioterapia 2011. Liikuntaohjeita sydänleikatulle, potilasohje.

HUS, Meilahden sairaala, fysioterapia. Kuntoutumisohjeita vatsaleikatulle, potilasohje.

Käypä hoito- suositus 2010. Alaraajojen tukkiva valtimotauti. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Verisuonikirurgisen Yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim.

Liikunta (online). Käypä hoito –suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Käypä hoito -johtoryhmän asettama työryhmä. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim; Helsinki 2016.

Sydänliitto, HUS, KYS, OYS, TAYS sydänsairaala, VSSHP 2015. Liikunta ohitusleikkauksen jälkeen.

Myers J, McElrath M, Jaffe A, Smith K, Fonda H, Vu A, Hill B, Dalman R. A randomized trial of exercise training in abdominal aortic aneurysm disease. Med Sci Sports Exerc 2014; 46:2-9.

Saarinen E, Albäck A. Valtimoperäinen alaraajakipu. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2013;129(17):1813-9.

Stewart, Kerry J.; Hiatt, William R.; Regensteiner, Judith G.; Hirsch Alan T.: Medical Progress: Exercise Training for Claudication. N Engl J Med 2002; 347:1941-51

Talvitie U., Karppi S-L. & Mansikkamäki T. 2006. Fysioterapia. Helsinki: Edita Prima Oy.

TASC Working Group. Inter-Society Consensus for the Management of Peripheral Arterial Disease (TASC 2): Eur J Vasc Endovasc Surg 2007; 33: s1-75.

Thoracic and Abdominal Aortic Aneyrysms. Circulation 2005; 111; 816-828.

Vuori I., Taimela S., Kujala U. (toim.) Liikuntalääketiede. Kustannus Oy Duodecim Helsinki 2015.

Watson L, Ellis B, Leng GC. Exercise for intermittent claudication. Cochrane Database of Systematic Reviews 2008, Issue 4. Art. No.: CD000990.

 

Työryhmä

Annukka Alapappila, TtM, ft

Taija Hautamäki, ft

Mikko Jormalainen, LT, sydän -ja thoraxkirurgian erikoislääkäri

Linda Ulenius, ft